Pää kenossa...
Vielä oli sulia lätäköitäkin.
Dio ei voinut ymmärtää kengistä ja lumesta lähtevää ääntä. Poika oli niin pieni viimeksi kun oli talvi että moni asia on ilmeisesti unohtunut.



Draamakuninkaan näytökset jatkuvat. Tänään Dio hyppäsi sohvalle, katsoi Daxin päälle ja inahti kivusta mukamas. Häntä heilui koko ajan ketaleella. Mutta koska temppu ilmeisesti tuottaa jotain tyydytystä niin sitä testataan näköjään aina välillä. Täytyy myöntää, menin kyllä lääppimään herraa kun se on niin huvittavan näköistä näyttelyä.
Seuraavana päivänä olikin sitten Diolla pettymys edessä kun mentiin vain koirapuistoon eikä uudestaan näyttelyyn. Mutta pettymyksestä selvittiin ja leikittiin pallolla. Pallo tietysti koiran mukaan:

Juhlakalut kellivät loppuillan onnellisina massut "kakkua" pullollaan :)
Aikaisemmista metsäreissuista kuitenkin viisastuneena ei menty kauaksi vaan palattiin äkkiä omistajan luo ettei kaksijalkainen suinkaan pääse piiloutumaan. Sillä kun on inhottava tapa mennä piiloon jos pieni bokseri erehtyy liian itsenäiseksi. Nyt osataan jo pitää omistajaa silmällä.
Maisematkin olivat komeat pururadan kummallakin puolella:







