Leikitäänkö?

Dio sai uuden leikkikaverin tänään villakoira uroksesta (reilu 2v). Mikään ei herrojen tahtia haitannut vaan heistä tuli heti ystävät ilman minkäänlaisia kähinöitä. Mitä nyt Diolle piti välillä muistuttaa ettei toisten takapuolissa saa roikuskella haistelemassa :)

"hei kundi, mä olen Dio, entäs sä?"

"Siis niin mitä vanhoja luita, en mä haista mitään..."

"juostaan vähän kilpaa vai mitä poitsu"

"Täältä meee tulllaaannn..."

"Tuosta ei oteta, sähän otit varaslähdön" "No enpäs ottanut, mulla on vain parempi kunto"Pojat hippasilla: "Et saa mua kiinni läl läl lälä lää" "Ootahan kakara mä sulle näytän"

"Otas kiinni jos saat pentu" "Epäreilua piileskellä roskisten takana!"

Juoma tauko että kestää ajaa kotiin:

Melkein tunnin herrat laukkasivat ja hetken aikee Dio olikin kotona rauhallinen. Ruuan jälkeen voimat kuitenkin palautuivat ja nyt hillutaan isoveikan kanssa :D

lisää hevosia!

Lauantaina meidät kutsuttiin grillaamaan ja pojatkin pääsi mukaan. Vieressä oli laitumella pari hevosta joita Dion piti tietysti lähteä tutkimaan.

"Oletko sää iso bokseri vai mikä?"

Herralla oli vain panta päässä mutta aina huutaessa tuli kyllä takaisin. Siinä vaiheessa omistajalta kyllä pääsi aina kiljahdus kun Dio luikahti sähköaidan ali.... Ei herra ihan ollut persekarvoissa kiinni mutta melkein....

"Oho, sä olet kyllä aika iso.....ehh.. mä vain leikin ton toisen kanssa emmä mitään pahaa..."

"Alakkona leikkii mun kaa? Ollaanks kavereita jooko?"

"Äitii!!! Saanko mä mennä leikkimään!?!?!"

Dion fyysistä kehitystä seurataan tietysti kaikessa rakkaudessa ja mielenkiinnossa. Järjen kehityksestä kun ei oikein taida olla toiveita :)

Kävi tuossa muutama päivä sitten oikein valokuvauksen opettaja kylässä ja otti pojista pönötys kuvia.. Dion pää:

Dio seisoo:

Kyllä se on eri asia kun on ammattilainen asialla, itse saa koirastaan vain tälläisiä kuvia:

Dion pää:

Dio seisoo:

Hirveän, kammottavan, nykertelijä koiran hyökkäys!

Juhannusaatto

Meidät oli kutsuttu rosvopaistille perjantaina ja pojatkin kutsuttiin mukaan hillumaan bokserineidin kanssa. Sää jatkui valitettavan sateisena mutta pari kertaa hiljeni sen verran että kolmikko pääsi riehumaan isolla pihamaalla.

Ensin pyörittiin ujoina kuistin lähistöllä kun eivät olleet hetkeen nähneet ja paikkakin oli vieras :)

Sitten vaihdettiin vähän kuulumisia:

kolmikolla meinasi hiukan tulla suukopua siitä kuka määrää juoksusuunnan mutta erotuomari (4v) tuli välittömästi selvittelemään riitaa :)

Päättivät sitten repiä koivunoksaa asiasta kuten sivistyneet koirat ainakin, jotta marssi järjestys selviäisi rauhallisissa merkeissä. Erotuomari huolehtii ettei kilpailussa fuskata ja tarkistaa oksan...

Dio ei voinut aina välillä ymmärtää miksi lapsi repii häntä pannasta, mutta hyvin nuoret tulivat toimeen. Dio osasi kyllä hypähdellä karkuun hyvin liukkaasti jos alkoi ahdistaa.

Rauhantarjouksena näin juhannuksen kunniaksi koivunoksaa:

Daxi voitti ensimmäisen vuoron ja johti joukkoja edestakaisin märkää nurmikkoa.

Daxin leikki loppui lyhyeen kun ruoka ahneet yksilöt menivät kärkkymään tilaisuutta saada hiukan ylimääräisiä grilli herkkuja.... Daxia kun ruoka ei voinut vähempää kiinnostaa :)

Daxille annettiin erityiskiitosta kauniista käytöksestä niin näkyvissä pysyttelemisestä ja siitä ettei erotuomaria
A) kiskottu kumoon kun 4v roikkui pannassa:

"( Miten tulee mieleen vanhanajan metsästys maalaukset,

nuori aatelispoika lähdössä jahtiin uskollisten koiriensa kanssa... )"

B) että erotuomari sai rauhassa silitellä ja mätkiä vuoronperään (se lopetettiin kyllä alkuunsa)
C) varottiin juoksemasta päin (toisin kuin omistajiaan...)

Daxilla on hermot kyllä terästä mitä tulee pieniin, ei voi kuin ihailla. Tämä pari kyllä löysi toisensa...

Dio on itsekin sellainen penikka vielä... härkkii Boksuneitiä, jonka hermot olivat kyllä ihmislasta kohtaan yhtä pitkät kuin Daxillakin. Mutta Diolle näytettiin kyllä ettei kaikki ole sallittua :) ihan niinkuin pitääkin ;)

Dio halusi tässä kaikkien meidän puolesta sanoa kaikille "hyvää juhannusta!"

Sadesäällä EI ulkoilla.

Täällä on tullut vettä kuin aisaa koko viikon. Vain muutaman tunnin taukoja on ollut päivässä mikä toi meillä esiin aivan uuden asian. Dion mielestä sateessa ei voi pissiä saati olla muutenkaan.

Tyhmät ilkeät ihmiset vain potkivat pihalle eivätkä päästä sisälle ennenkuin pissit on tehty. Dio on useamman kerran yrittänyt kääntyä välittämästi sisälle mutta kun ovi on kiinni niin sisälle ei pääse. Vaikka pieni kuinka yrittää vinkua ja inistä niin ihmiset vain hokevat "mene pissille!". Julmia ihmisiä kun eivät kulje perässä pitäen sateenvarjoa koiraparan yllä......

Eilen taukosi sen verran että pojat pääsivät hetkeksi koirapuistoon kaahottamaan.

JEE, vapaita!

Siellä kun leikataan kasvusto ilmeisesti kerran vuodessa niin koirista ei välillä näkynyt kirjaimellisesti muuta kuin hännän pää.

Kuva arvoitus; kuvassa ON bokseri, mutta missä?

"Puistossa:"

"Puistossa ilta lämpenee...."



"Dio itsekseensä hyppelee.."

"Daxia ei nähnytkään...."

"Jossain heinät kahahtaa vaatien pysähtymään....
"Hetken he ovat legendaa."
"Maailma kulkee radallaan, ei mikään pysy ennallaan,

päivät seuraa toisiaan, samat tuulet puhaltaa."

Vaan meirän bokserit senkun fiksuuntuu ja omistaja tyhmistyy. Lähin nimittäin kahden bokserin, kahden hinnan ja yhen pannan kanssa liikenteeseen. Tuumasin sitten että Dio on paremmin omassa hanskassa kun on kerran oma koirakin ja jätin nuoremman irti.

Kauniisti tultiin autolle ja sisällekin Dio meni käskemättä, ilman mitään pantoja tai perässä olevia hinnoja. Daxinkin hihna lipesi oven suussa mutta ei yrittänytkään muualle kuin sisälle. Että olen ylpeä komeista kullanmuruistani!

Edellisestä rohkaistuneena uskalsin käyttää Dion ulkona ilman nailonvarmistinta. Hiukan hirvitti kun herra jäljesti pitkin nurmikkoa että jos se nyt ottaa ritolat. Ei ottanut vaan teki sievästi asiansa ja meni heti innolla sisällle :) Ihana otus :))

Outoja olentoja...

Pienen bokserin on tietysti hyvä havaita elämässä olevan muitakin olentoja kissojen, lintujen ja ihmisten lisäksi.

Päästiin sitten tutustumaan hevosiin noin sähköaidan ali.... siinä olikin sitten herrassa pitelemistä ettei Dio yhdistä hevosia= sähköisku turpaan.

Autossa murisi hiukan kun näki ensimmäisen kerran tiellä talutettavan hevosen. Autosta kun otti ulos, niin hetkeksi nousi karvat pystyyn mutta sitten...

"nuusk nuusk."

Välistä tuntui että virtapiikki hyppi hihnan toisessa päässä ja ainakin kaksijalkaisilla oli hauskaa katsottavaa kun Dio hyppeli edes takaisin haastaessaan varsoja leikkiin..... jostain syystä ei päässyt. Lauman nuorin oli tietysti rohkein, eivät kuitenkaan pussailleet... :)

Muitakin rupesi kiinnostamaan mikä ihme elikko se tuolla on, tuollainen rääpäles...

Isommatkin tulivat katselemaan. Haisteltiin siinä puolin ja toisin :)

Sekaan Dio olisi mennyt, höppönä, varsinkin uutuuden viehätyksen hävittyä hevosten puolelta. Ne painelivat toisaalle ja Dio halusi myös juosta lujaa. Emäntä vaan ei oikein ymmärtänyt ja passitti takaisin autoon.

Hihna oli suhteellisen kireällä kyllä koko ajan vaikka katkeilevien heinien ääni vähän säpsäyttelikin. Hiukan tervettä kunnioitusta bokseriteini kuitenkin tunsi isompiaan kohtaan :)

Rullailua ja loikkailua

Päätin nyt rohkaista mieleni ja testata omani / koirani rajat sitten uusiksi.

Herraa on nyt tänään pissitetty ns" vapaana" eli panta on
kaulassa ja siinä muutaman metrin mittainen kevyt nailonliina joka roikkui
maassa siltä varalta että tulee tiukka tilanne, esim. se naapurin katti tai
tenavat... mutta en pidellyt kiinni siitä vaan koira kulki vieressä,
itsekseen pienten kehoitusten voimasta.

Voi sitä ylpeyden tunnetta kun kävi viemässä koiran kanssa
roskat!

Ällistys oli rajaton ettei Dio yrittänytkään sännätä mutkaista
tietä näkymättömiin tai yrittänyt lällätellä että etpäs saakaan kiinni.

Eilen illalla jo olin päättänyt kokeilla kuinka hyvin sujuisi
rullaluistelu, yhdessä Dion kanssa. Kaatuminen rullaluistimilla kun tapahtuu
matalammalta verrattuna pyörällä kaatumiseen.... Eikä siinä murra niin helposti
koiralta jalkaa poikki pahimmassa tapauksessa. Tai omaansa.

Aamulla sitten pyysin vain Oliivin kuvaajaksi ja lähdettiin
ajamaan lentokentälle missä on vähemmän yleisöä ja enemmän tilaa kaatua:

alkoi hyvin, koira ei pelästynyt omistajan outoa ulkomuotoa (suojavarusteet, kypärä)
tai läheistä raskasta liikennettä.

Sitten matkaan, liina oli muuten kiinni toisesta päästä ihan
farkun lenkissä, tukevasti siltä varalta että kaksijalkainen kaatuisi silkkaa
kömpelyyttään. Dion mielipide tässä vaiheessa

"Rae hei, mitä sä huojut ja liikut tuolleen kummallisesti?"

"Nää on varmasti jotain tapettavaa nää rullikset, oota mä
pysäytän ne!"

Sitten kun sai perille ettei rulliksia tapeta,

eikä kaikkea pysähdytä haistelemaan mitä tieltä löytyy,

eikä säntäillä edestakaisin Raen ympärillä niin....

edettiin tosi hienosti!

Jopa, sanoisinko, vauhdikkaasti!

Vilvoittava tuuli siellä kävi joten ihan niin lämmin ei ollut kuin
mitä kuvista voisi luulla. Tehtiin ihan vain kaksi lyhyttä kieppiä ettei tulee
liian paljon uutta kerralla ja koska rullailu pitkästä aikaa särki kyllä
välittömästi omia kinttujani.

Päätettiin käydä katsomassa onko eräällä uimamontulla porukkaa jos Dio
vaikka sattuisi pääsemään uimaan. Eikä siellä ollut ketään! Kaunis, lämmin
sunnuntai ja Dio päästettiin heti irti.

Dion versio lasten laulusta:

"Katso kenguru loikkaa..." "Kun kepin nähnyt on se...."

"Katso kenguru loikkaa, tikkua jahdaten..."

"Katso kenguru loikkaa, rantaan pian palaten..."

Dion oppikoulu osa 2.
Outoon elementtiin ei saa sännätä päätä pahkaa, tai ainakin sen jälkeen, pitää vakavana syventyä tutkimaan roiske efektin lisäksi makua, ja tuntoa viiksikarvoissa sekä nenässä.

Esim, nro 1. työnnetään turpa veteen havaitaksemme millaista elementti todella on.
esim. nro 2. puhalletaan niin että tulee kuplia: saadaan selville miten monipuolisesti elementissä voidaan pitää hauskaa.Esim. nro 3. sukelletaan. Painetaan pää kokonaan veden alle jotta nähdään miten se vaikuttaa aisteihin. Totta vai tarua; Ihmisten kiljuminen läpäisee vettä.

Dio antoi rannalla myös lisää röyhistelyn aihetta;

koska ei pyrkinytkään kuopan jyrkänteen luokse,
mihin ilmestyi golfareita hetkeksi näkyviin ja seurasi kauniisti ihan irti,
käskystä autolle ja sisälle häkkiin.

Pihassa toki kiinnitin jo näön vuoksi pannan takaisin kaulaan
mutta hihna sai raahautua itsekseen perässä kun tulimme ovelle Oliivin kanssa.
Jolloin kumpikin kysyi

"etkö sinä ottanutkaan avaimia!!!"

Onneksi Oliivilla välähti että takaikkunahan on auki ja sen
hyttysverkko on vain tarranauhalla kiinni. Eli minä työnsin käteni verkon alitse
ja avasin takaoven lukosta. Pitääkin tämän jälkeen muistaa laittaa takaikkunakin
kiinni kun lähdetään, turhan helppoa on muuten meille murtautuminen :))