Suloinen sunnuntai?

Mikään ei ole pojista niin kivaa kuin sunnuntai aamut. Naiset köllöttävät myöhään sängyssä kun ei tarvitse nousta töihin. Pojat vaihtelevat suvereenisti sängystä sänkyyn, sen jälkeen kun öisin erottava ovi on aamulla avattu. Välillä riehutaan Raen sängyssä:

Pikkupojan pissi kun alkaa turhan voimakkaasti tuoksua nenään yhdessä pienessä huoneessa jolloi sitä kuivaa heti.

Onneksi ei sentään aamupissiä tarvitse enää kuivata klo 5 aamulla vaan edistystä on tapahtunut, nykyään vasta klo 8 tehdään ensimmäiset pissit.

Joskus keritään jopa ulos asti. Onneksi jo kouluajat opettivat aamu-unista lännen nopeimmaksi pukeutujaksi.

Iloinen hännän paukutus alkaa välittömästi kun unisesti venyttelevä Dio livahtaa huoneesta ulos. Mikä onkaan pikkuisen bokserin taattu päämäärä?

No käydä herättämässä Oliivi, mieluiten hyppäämällä nukkujan naaman päälle. Näin tarkistetaan että nukkuja on vielä elossa, kivun voihkina on selvä merkki että voi mennä nukkumaan Oliivin jalkojen päälle.

Parhaimpina aamuina kaikki neljä ovat samassa huoneessa, katselemme poikien onnea kun voi rauhassa kiemurrella isossa sängyssä turvallisesti kun on kummallakin puolella ihminen valmiina pukkaamaan keskemmälle sänkyä jos meinaa pieni bokseri pudota.

Daxi rakastaa pikkuista veljeään. Vähän väliä pientä suukutellaan kuonoon kun on niin ihanaa että toinen on olemassa :))

Mitä sitä Raen sängyssä enää nukkumaan, johan siellä on maattu monta tuntia. Dax on samaa mieltä ja tänäkin aamuna meinasi kylkiluut murtua kun 40kg bokseria asettui keskelle selkää. Onneksi sentään nukuin mahallani sillä hetkellä. Toisin päin olisi ottanut vielä kipeämpää.....

Toki kun "mami" vaihtaa lakanat niin hommaan osallistutaan, mamin päinvastaisista kommenteista huolimatta. Puhtailla, itse tehdyillä lakanoilla onkin sitten pikku bokserin mukava naatiskella sunnuntaista :)

Muutamana sunnuntaina on ollut tapana lähteä koirapuistoon tapaamaan Daxin "tyttökaveria", Mutiaista. Tänään tuntui että Daxi erottaa viikonpäivät toisistaan. Fiksu poika.... Sellainen kitinä ja vinkuna kun alkoi klo 12 aikaan. Aamiainen oli syöty, pihalla oli käyty jo kahdesti ja jätkä vaan kitisee ja kitisee kuin pienet tenavat.

Ja voi sitä intoa kun otin pikku ipanan fleesihaalarin ja yritin taistella sen Dion päälle.... Diosta olisin vielä selvinnyt mutta kun Daxi pyöri siinä oikein urakalla ja sai Dionkin kiemurtelemaan :)

Koirapuistossa voi harrastaa monenlaista liikunnan iloa, voi juosta: haalari ei ole tippunut matkasta vaan kuva on ensimmäisestä reissusta kun oli lämpimämpää.

Halailla jälleennäkemisen riemusta: kyllä, bokserit rakastavat halailemista ja kaikenlaista muutakin lääppimistä ja ovat opettaneet mutiaisenkin tavoilleen. Kun on tottunut bokseriin niin paluuta ei ole ;D

Voi kuunnella toisen ihmeellisiä tarinoita:

Saa harrastaa aerobic tanssia kolmeen pekkaan: pienin osaa olla riittävän varovainen ettei jää isompiensa jalkoihin. Kotona on harjoiteltu väistämistä ahtaissa tiloissa.

Leikkiä boksereiden poskileikkiä. He eivät siis laula, ainoa ääni oli hampaiden loksuminen kun nappasivat kiinni pelkkää ilmaa. Mutiaisesta oli äärettömän hauskaa kun Dio kellahti nurin käskystä. Hienosti pikkuinen alistuu vieraalle vaikka isovelin suhteen onkin härski.

Niin, ja viherpeukaloksi paljastui sitten Dio. Herra saatiin itse teossa kiinni. Mutta kun ei auttanut kiellot ja en jaksanut töiden jälkeen aina alkaa imuroimaan nuorukaisen jälkiä, ei meillä siis ole enää olkkarin ikkunalaudalla kasveja.

Hienoisen uudelleen organisoinnin avulla kaikki kasvit ovat nyt ylemmillä ulottuvuuksilla ja isoäidiltä saadut kauniit pitsiliinat pääsivät esille komeroista. Nyt keskustellaankin siitä saako yli 50v vanhaa pitsiliinaa käyttää kutisevien hampaiden puruleluna.

Dio kävi eläinlääkärissä hakemassa toisetkin rokotukset. Niin kauniisti ja reippaasti pieni käyttäytyi että omistaja sai hävetä omaa käytöstään. Neulakammo on hiukan helpottanut, onneksi Diolla ei samanlaista ole, eläinlääkäri meinasi saada kitarisojenkin puhdistuksen kun toinen innokkaasti pyrki syliin.

Sivistyskäyntejä keskustaan jatketaan sillä autot meinaavat edelleen hiukan pelottaa pientä bokseria. Dio on paljon herkempi äänille kuin Daxi. Mutta kyllä se tästä karaistuu. Mörkö kausi vaan näyttää olevan aloillaan :)