Edistystä

Tänään on ensimmäinen päivä kun kaikki pissit ja kakat on ehditty tehdä pihalle!

Hurraata Diolle, tästä se lähtee. Pari viikkoa on jäänyt ainoastaan yhdet pissit tai kakat sisälle mutta nyt herran pidätyskyky on noussut hurjasti. Ei tarvi enää parin tunnin välein viedä nuorukaista pihalle :)

Daxi on ruvennut tosissaan pitämään jöötä pienemmälle. Häntä heiluen mutta topakasti :)

Miten bokseri oppii uimaan??

Julkaistu neidin omistajan luvalla :)

Daxin ja Dion leikkikamulle ( reipas 2 v) vesi oli aivan ilmeisesti uusi elementti ja uljas aikomus oli saada yttö uimaan. Ei mennyt.

Aateltiin että kun keppihullulle heittää kepin veteen niin se hakee sen uimalla. Väärin. Se yritti hakea sen kävelemällä pohjaa pitkin :D

Autenttinen kuvasarja siitä kuinka bokseri vajoo, uppoo, happi loppuu :D

Vaihe yksi: keppi vedessä, kuinka sen saisin?

No kävellen tietysti!

Ei helevata, pakko täällä on näköjään räpistellä ettei happi lopu kokonaan!

Pikkuisenko yleisöä nauratti *hihittää*

Mutta neitokainen oppi uimaan!! Jonka seuraava kilpauintikuva todistaa:

Dion puheenvuoro..

Kuulin että täällä kirjoitetaan minusta joten ilmoitin painokkaasti haluavani tuoda blogiin hiukan ensi tassun tietoa asioista. Kun tässä kerran on kysymys minusta, ihmisillä on kummallinen näkökulma joskus ihan tavallisiin asioihin....

Oli tässä taas kiireinen viikonloppu. Lähettiin perjantaina kotkaan koko lauma ja tultiin takaisin sunnuntai yönä. Raelle tuo matkustaminen ei sitten yhtään sovi, väsyneenä hän rupeaa aina kärttyilemään.
Yövyttiin kuulemma Raen isovanhempien talossa, vaikkei paikkoja päässytkään haistelemaan. Yöpyminenkin oli todella hankalaa sillä se sänky missä nukuttiin oli niin pieni. Pienen sovittelun jälkeen Rae kuitenkin mahtui siihen minun viereeni, kun hetken potkimme toisiamme kilvan....



Autolla ajoimme jollekin leirille, mitä se sitten tarkoittaakin ja jouduimme odottamaan autossa kun ihmiset hävisivät välillä moneksi tunniksi jonnekin kauemmas. Siellä oli hirveän monta saksanpaimenkoiraa ja ihania ihmisiä. Hirvittävää meteliäkin ne pitivät välillä, kerrassaan sopimatonta huutelua joidenkin tahoilta. Siis niiltä koirilta....


Ihmisiä pääsin vähän tervehtimään ja yhdessä autossa olevia koiria olisin ehdottomasti halunnut käydä tervehtimässä mutta Rae ei antanut vaan kirjaimellisisti työnsi minut autoon takaisin, vaikka yritin vastustella.

Ahdistuin siitä toimettomuudesta toisena päivänä niin, että kiskaisin häkkiin hyttysverkon ja revin siihen pari isompaa reikää. Rae ei erityisemmin ilahtunut tästä vaan murisi minulle! Järkyttävää.

Oliivikin tuli sitten siihen, eikä hänkään ollut hyvällä tuulella levitellessään reijittämääni verkkoa.... melko samanlaista jälkeä tuli kuin takaoven verhoon ja kärpäsverkkoonkin:
Olen "Duunannut" myös pari paitaa, kahdet housut, häkin alustan ja puukengät. Jostain syystä ihmiset eivät arvosta tätä repale muotia vaan ovat paiskanneet kiroilun säestyksellä mestariteokseni roskiin. Olen selvästikin väärin ymmärretty taiteilija, vaikken voi sanoa suuresti kärsiväni (vielä)...

Nooh, ihmisilläni tuntui kaikesta huolimatta olevan ihan kivaa ja he kuulemma oppivat paljon koiran kouluttamisesta. Epäilen tuota kyllä, mutta ihmisten pitää joskus antaa kuvitella asioita jotta heille tulee hyvä mieli. Kyllä minä saan koulutettua Raen vielä tottelevaiseksi. Ehkä jo parin vuoden päästä voi sanoa että Rae osaa kunnolla palvella minua....

Käytiin Raen kanssa tänään tiistaina, kahdestaan metsässä ja oli meillä pikkuisen hauskaa:
Paljon siellä oli myös mielenkiintoisia hajuja ja olisi siellä ollut todella hyvän hajuisia nappuloita mutta Rae kiljui jostain syystä joka kerta "IRTI" , "EI" "TÄNNE" joten menin hakemaan niitä nappuloita mitä Raella on taskussa, vaikka eivät ne olleet niin hyvän hajuisia.


Maassa oli ihanaa kieriskellä:
Aina välillä kun seurasin jotain mielenkiintoista hajua, meinasin eksyä Raesta. Mutta kun pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan niin sain selville missäpäin mami oikein liikkui.
Niin paljon siellä oli aluskasvillisuutta että aina välillä kadotin Raen näkyvistä ja jouduin etsimään häntä. Onneksi ihmiset liikkuvat niin hitaasti että aina jostain läheltä Rae kuitenkin löytyi. Kovasti tuo Raen paimentaminen siellä metsässä otti voimille joten taidamme mennä kumpikin päikkäreille.

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...

Käytiin tänään äitienpäivänä juoksuttamassa poikia ihan metsässä. Mielessä oli tuttu aukon reuna jonka oletin olevan jo sula - tulipahan käytyä tarkastamassa samalla maaston kunto jäljentekoa silmälläpitäen ;) Ja olihan se sula! Sammal oli ihanan pehmeää juosta ja maasto niin vaihtelevaa että Dio meni eteenpäin lähinnä rusakkona viilettäen.

Alkuun ottivat spurtteja aukonreunapolulla jossa kuvaajallakin riitti vielä valoa vauhtikuvien tarkennuksessa.

Mutta ei tarvinnut siirtyä paljoakaan metsän puolelle kun pilvinen tihkusadepäivä teki tehtävänsä ja suurin osa laukauksista oli epätarkkoja :\

Niin samankokoisina näkyivät pojat jo metsäkuvissa että kotiin tultua piti yrittää sovittaa poikia rinnakkain namia kerjäämään että kokoeron vähäisyys näkyisi.

Huomatkaa Dion upea takajalan näyttelyvenytys ;)

Eipä ole paljoa pojilla kokoeroa enää!! Honkkeli mikä honkkeli mutta korkeutta alkaa olla jo riittävästi.

Kyllä se Daxkin jäljestää - ja ui ;)

Peltojälkikausi on sitten virallisesti korkattu! Kävin polkaisemassa happanemaan sellaisen 300 askeleen jäljen ja hurskas aikomus oli laittaa sinne 6 kapulaa. Mutta kun pellosta jäljen alkukohtaa kohti taivaltaessa löytyi näöstä päätellen koko talven hangen alla talvehtinut muovinen leikkiritsa niin pistinpä taskuun ja seitsemänneksi esineeksi.

Jäljen alku oli - öh - sanoisinko haparoiva. Jana, mitä se on? Jotain syötävääkö??

No okei, ei ollut luotisuoraa mutta ihan nätisti ääniohjauksella palasi annetulle alueelle *grin*

Poimi jäljen nätisti mutta menoa joutui lievästi sanoen ajoittain jarruttamaan pikku nyppäyksellä. Korostaen sanaa pikku. Kuten kuvasta voi päätellä...

Ensimmäiseltä esineeltä alkoi touhu rauhoittua - kuten tavallista. Ja alkoi ihan muistuttaa jäljestämistä!

Hyvin tyytyväinen olin siihen että ilmaisi sen muoviritsankin joka ei kyllä herraparatkoon kauaa ehtinyt hajustua.

Jäljen ikä oli 2,5 tuntia ja tuuli osittain sivutuuli joka näkyi jäljen ajamisessa hiukan sivussa aika ajoin.

Ja siinä että esineen hajun sai sivusta ja päätyi ilmaisemaan sen lähes poikittain jälkeen nähden...

Minä siis etenen tuossa jäljen suuntaisesti, koira sai hajun sivusta ja eteni viimeisen vajaan metrin (koiranmitan) vastatuuleen ja päätyi tuohon asentoon.

Talviturkki on todella riisuttu kuten Rae on jo kirjoittanutkin. Dax on rauhallinen ja kokenut uimari. Tässä kuvassa muistuttaa lähinnä hyljettä uidessaan alaleuka vettä kyntäen tyynessä järvessä tänään 3.5.2008.

Tänään ei ollut enää hyhmää järvessä! Tämä kuva otettu 1.5.2008!Daxilla on ollut vähän heikosti tavallisia lenkkeilypantoja ja tänään kun käytiin ostamassa pojille ruokaa eläinkaupasta katsottiin samalla kummallekin katu-uskottavat pannat ;)

Dion panta on sellaine todella katu-uskottava, mallin nimikin oli Hannibal :D

Daxilla taas muodinmukainen (?) bling-bling -panta aidoilla tekotimanteilla :D

Kelpaa noilla nyt tepastella kaupungilla!

Sivistytään vähän

Paikallisessa mätsärissä käytiin kirjaimellisesti pyörähtämässä. Järjestelyt meni sen verran oudoksi ettei sinisten yhteiskehää taidettu edes järjestää. Tuli myös kiire kauppaan niin että häivyttiin, oli jo niin lämminkin ja se namipussi oli kyllä kiitettävän kokoinen...

Niin, meillä oli taas huono tuuri ja saatiin oikea "kehäkettu" pariksemme vaikka kilpailijalla oli ikää kuukausi vähemmän. Pienet koirat nyt tuntuu vaan kehässä käyttäytyvän tosi nätisti, ei ole niin paljon energiaa pimpottaa kuin isolla bokserilla :)

Nätisti Dio käyttäytyi kehässä, emäntäkään ei jännittänyt niin paljon mikä varmaan näkyi koirassakin... Dio juoksi jopa samaan suuntaan kuin minä mutta kuvitteli että menossa on kilpajuoksu joten jouduin taiteilemaan koiran himmaamisen kanssa niin ettei Dion tarvinnut sentään kahdella jalalla juosta.....

Tuomari tunsi selvästi bokserin luonteen ja antoi Dion rauhassa tervehtiä itseään ennenkuin katsoi hampaat. Jotka näytettiin tällä kertaa hyvin nätisti, ei ollut mitään yritystäkään rimpuilla ja muuta kopelointia ei edes ehtinyt huomata kun kehän laidassa oli joku kiva koira ihan selvästi...

Seisominenkin sujui paljon paremmin kun muistutettiin ensin, sitä oli kyllä hiukan harjoiteltukin ja kiltisti antoi asetella jalkojaan parempaan asentoon. Dioa ei siis ainakaan tarvitse hirveästi hävetä näyttelyssä, omistajasta ei ole mitään takeita....

Sitten pojat pääsi taas lemmikkieläin kauppaan vierailemaan kun herroille ostettiin uudet nahkapannat. Diolla kun tuota kokoa alkaa olla sen verran että klikpanta saattaa sanoa sopimuksensa irti ja kettingissä kiskasu tuottaa fyysisiä vammoja.

Monta pantaa siinä soviteltiin, ihan turhaan, lähes kaupan kallein panta kun osui silmiin ja sehän oli heti saatava. Ne muut nyt olivatkin joillekin pikkukoirille eikä komeille uroksille :)

Ostin heti isoimman että on vähän kasvunvaraakin lapsella, jos tuo tuosta saisi massaa kaulaansa. Toivottavasti herättää lenkillä enemmän hilpeyttä kuin hysteeristä pelkoa mummoissa....

Lämpimästä päivästä johtuen päätettiin sitten käyttää pojat taas uimassa. Uiminen ja jäljestäminen kun ovat hyvin sivistyneitä taitoja koiralla :) Keppejäkin nakeltiin joten Dio innostui nyt oikeasti uimaan eikä vain kastamaan turkkiaan. Intoa vaan oli taas enemmän kuin järkeä mutta sehän lukee jo rotumääritelmässä joten suotta ihmetellä:

uppooko?

"Tääl on, pulps pulps, kivaa pulps pulps"

Välillä aloin epäillä Dion niin sanottua "puhdasverisyyttä" ettei vain olisi jommassa kummassa sukupuussa ollut joku..kröhöm.... esim. lepakko:

Tai sitten rusakko. Sellaista loikkiti loikkitia kun herra piti lähinnä rantavedessä uimisen sijaan....

"Odota mua isoveli, odotpulps"

Hiukan oli herroilla kivaa ja Asakin oli mukana. Hyvin käyttäytyivät kaikki kolme, mitä nyt kastelivat omistajat läpimäriksi..... Jostain syystä Dio on ollut hyvin rauhallinen tänä iltana, onneksi ei ole näin vilkkaita viikonloppuja jatkuvasti :)

Dio jäljestää

Nyt on Dio sitten opetellut jäjen ajamista. Vähän pöhköltähän tuo tuntuu, kylvää makkaraa pellolle ja viedä sitten koira syömään ne. Hauskasti kuitenkin näkee miten pienen bokserin päässä rattaat pyörii. Ajatuskulku näkyy melkein kuin puhekuplina konsanaan. Pienen keskittymiskykyhän on vielä mitä se nyt on mutta olen tyytyväinen että edes parin makkaran välin nuuskitaan oikeaa jälkeä vaikka sitten harhautuisikin omille teilleen. Vaikeinta on lähinnä se ettei itse puutu koiran työskentelyyn liikaa :)

Vappu viikko onkin ollut niin kuuma että pojille tuli turhan lämmin aivojumppa jäljen jälkeen joten päätimme että poikien on aika riisua talviturkit. Diolle tämä oli ensi kosketus lätäkköä suurempaan vesimäärään, suihkuahan ei tietysti lasketa.
Isovelin raivoisasta ryntäyksestä huolimatta (Oliivi ei IHAN päässyt uimaan vaatteet päällä) Dio säntäili ensin pitkin rantaa rohkeutta keräten. Sitten kuin päätöksen tehneenä, Dio syöksyi kainaloita myöten kylmään veteen ja .......

jähmettyi kauhusta: "mihin h%¤#!on mä oikein tulin!"

Nyt mä todella ymmärsin miksi pentua EI saa päästää ensimmäisenä kertana irti uimaan. Muuten niin Fiksu vauvelini meni niin hämmennyksiin loikittuaan sellaisella vauhdilla syvälle että olisi kai tosissaan painellut vahingossa ennemmin vastarannalle kuin takaisin tulosuuntaan.

Sieluni silmin näin jo mielessäni pitäväni hihnaa kireällä kahlatessani kohti paniikin valtaamaa koiraani. Onneksi tähän ei kuitenkaan ollut tarvetta vaan parista kehoituksesta ja ohjaavasta hihnan nyppäämisestä pikkuinen tuli takaisin rantaan. Mielessä kävi jo sekin että nyt se ei taatusti mene uudelleen uimaan mutta bokserithan ovat tunnetusti jästipäisiä:

JIIIIIIIHHHHAAAA!!!!

Jäähyhmää? Mitä jäätä muka taustalla? Ai, Daxi kävi rikkomassa ne :) Paleleeko? eeiih tokikaan!

Näin nuoren koiranomistajana en ole vielä tottunut siihen että rannalle pesiytyneet kaljasiepot ovat vähemmän agressiivisia ja pitävät mölyt mahassaan nähdessään reviirillään nelijalkaisia petoja ;D Ainakin kaupungin uimakoppi pysyi meidän ansiosta vielä pari päivää pystyssä....