Oli tässä taas kiireinen viikonloppu. Lähettiin perjantaina kotkaan koko lauma ja tultiin takaisin sunnuntai yönä. Raelle tuo matkustaminen ei sitten yhtään sovi, väsyneenä hän rupeaa aina kärttyilemään.
Yövyttiin kuulemma Raen isovanhempien talossa, vaikkei paikkoja päässytkään haistelemaan. Yöpyminenkin oli todella hankalaa sillä se sänky missä nukuttiin oli niin pieni. Pienen sovittelun jälkeen Rae kuitenkin mahtui siihen minun viereeni, kun hetken potkimme toisiamme kilvan....
Autolla ajoimme jollekin leirille, mitä se sitten tarkoittaakin ja jouduimme odottamaan autossa kun ihmiset hävisivät välillä moneksi tunniksi jonnekin kauemmas. Siellä oli hirveän monta saksanpaimenkoiraa ja ihania ihmisiä. Hirvittävää meteliäkin ne pitivät välillä, kerrassaan sopimatonta huutelua joidenkin tahoilta. Siis niiltä koirilta....
Ihmisiä pääsin vähän tervehtimään ja yhdessä autossa olevia koiria olisin ehdottomasti halunnut käydä tervehtimässä mutta Rae ei antanut vaan kirjaimellisisti työnsi minut autoon takaisin, vaikka yritin vastustella.
Ahdistuin siitä toimettomuudesta toisena päivänä niin, että kiskaisin häkkiin hyttysverkon ja revin siihen pari isompaa reikää. Rae ei erityisemmin ilahtunut tästä vaan murisi minulle! Järkyttävää.
Oliivikin tuli sitten siihen, eikä hänkään ollut hyvällä tuulella levitellessään reijittämääni verkkoa.... melko samanlaista jälkeä tuli kuin takaoven verhoon ja kärpäsverkkoonkin:
Olen "Duunannut" myös pari paitaa, kahdet housut, häkin alustan ja puukengät. Jostain syystä ihmiset eivät arvosta tätä repale muotia vaan ovat paiskanneet kiroilun säestyksellä mestariteokseni roskiin. Olen selvästikin väärin ymmärretty taiteilija, vaikken voi sanoa suuresti kärsiväni (vielä)...Nooh, ihmisilläni tuntui kaikesta huolimatta olevan ihan kivaa ja he kuulemma oppivat paljon koiran kouluttamisesta. Epäilen tuota kyllä, mutta ihmisten pitää joskus antaa kuvitella asioita jotta heille tulee hyvä mieli. Kyllä minä saan koulutettua Raen vielä tottelevaiseksi. Ehkä jo parin vuoden päästä voi sanoa että Rae osaa kunnolla palvella minua....
Käytiin Raen kanssa tänään tiistaina, kahdestaan metsässä ja oli meillä pikkuisen hauskaa:
Paljon siellä oli myös mielenkiintoisia hajuja ja olisi siellä ollut todella hyvän hajuisia nappuloita mutta Rae kiljui jostain syystä joka kerta "IRTI" , "EI" "TÄNNE" joten menin hakemaan niitä nappuloita mitä Raella on taskussa, vaikka eivät ne olleet niin hyvän hajuisia.
Maassa oli ihanaa kieriskellä:
Aina välillä kun seurasin jotain mielenkiintoista hajua, meinasin eksyä Raesta. Mutta kun pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan niin sain selville missäpäin mami oikein liikkui.
Niin paljon siellä oli aluskasvillisuutta että aina välillä kadotin Raen näkyvistä ja jouduin etsimään häntä. Onneksi ihmiset liikkuvat niin hitaasti että aina jostain läheltä Rae kuitenkin löytyi.
Kovasti tuo Raen paimentaminen siellä metsässä otti voimille joten taidamme mennä kumpikin päikkäreille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti