Kaahotusta suoralla

Herralla näköjään on hiukan liikaa energiaa jäänyt viikolla varastoon:

se siitä käpäläkuvioisesta häkin karvapeitteestä, joka laitettiin pohjalle, ettei pienen tarvitse kovalla teräsalustalla nukkua töiden aikana. "Karvat on mameloille" sanoo Dio.

Käytiin siis lauantaina 7.6 metsässä viipottamassa, ihan huvittelun kannalta turhia energioita purettavaksi ja toki harjoiteltiin luoksetuloa :)

Siellä oli ilmeisen ihania polkuja joita pitkin saattoi kuulua "rum ti, rum ti, rum ti...

Edes takaisin kuului "Rum pu ti, rum pu ti, rum pu ti...." Sitten välillä kaahotellessa sinne sun tänne, piti pienen pojan pysähtyä miettimään syntyjä syviä:

NOH, mihinkäs se mamma taas hävisi?

"Miten mä pääsen tän yli ja miks tää on näin päin?"

"Mamma hei, voiks tätä syödä, oota mä revin tästä pari oksaa mukaan!"

Puolen tunnin päästä kuvaajaan oli törmätty vain kaksi kertaa (kevyesti vain...) ja kuului enää jolkotusta kutsuttaessa, kun enimmät höyryt oli puhallettu ulos...Tai niin ainakin luulin, kunnes "oikaisimme" vanhan jo metsittyneen pellon läpi jonka ojat olivat pysyneet suhteellisen hyvinä. Sitten kuuluikin "lit sä ti, lit sä ti, lit su ti,

lit su ti, lit sa ti, lit su ti"

Että voi pienen bokserin mielestä olla kivaa juosta edes takaisin n. 30m matkaa uudestaan ja uudestaan. Muta tirskui varmaan kivasti varpaiden välissä tai jotain...

Ja ulkonäkö oli odotettua parempi, sillä mutaa ei loppuen lopuksi ollut paljon ja kun jatkettiin metsässä kävelyä niin kaikki karisi pois ennen autoa.



Valitettavasti kamerasta loppui patterit kun pääsimme kyseisin pellon toiseen laitaan....prkl...