Rullailua ja loikkailua

Päätin nyt rohkaista mieleni ja testata omani / koirani rajat sitten uusiksi.

Herraa on nyt tänään pissitetty ns" vapaana" eli panta on
kaulassa ja siinä muutaman metrin mittainen kevyt nailonliina joka roikkui
maassa siltä varalta että tulee tiukka tilanne, esim. se naapurin katti tai
tenavat... mutta en pidellyt kiinni siitä vaan koira kulki vieressä,
itsekseen pienten kehoitusten voimasta.

Voi sitä ylpeyden tunnetta kun kävi viemässä koiran kanssa
roskat!

Ällistys oli rajaton ettei Dio yrittänytkään sännätä mutkaista
tietä näkymättömiin tai yrittänyt lällätellä että etpäs saakaan kiinni.

Eilen illalla jo olin päättänyt kokeilla kuinka hyvin sujuisi
rullaluistelu, yhdessä Dion kanssa. Kaatuminen rullaluistimilla kun tapahtuu
matalammalta verrattuna pyörällä kaatumiseen.... Eikä siinä murra niin helposti
koiralta jalkaa poikki pahimmassa tapauksessa. Tai omaansa.

Aamulla sitten pyysin vain Oliivin kuvaajaksi ja lähdettiin
ajamaan lentokentälle missä on vähemmän yleisöä ja enemmän tilaa kaatua:

alkoi hyvin, koira ei pelästynyt omistajan outoa ulkomuotoa (suojavarusteet, kypärä)
tai läheistä raskasta liikennettä.

Sitten matkaan, liina oli muuten kiinni toisesta päästä ihan
farkun lenkissä, tukevasti siltä varalta että kaksijalkainen kaatuisi silkkaa
kömpelyyttään. Dion mielipide tässä vaiheessa

"Rae hei, mitä sä huojut ja liikut tuolleen kummallisesti?"

"Nää on varmasti jotain tapettavaa nää rullikset, oota mä
pysäytän ne!"

Sitten kun sai perille ettei rulliksia tapeta,

eikä kaikkea pysähdytä haistelemaan mitä tieltä löytyy,

eikä säntäillä edestakaisin Raen ympärillä niin....

edettiin tosi hienosti!

Jopa, sanoisinko, vauhdikkaasti!

Vilvoittava tuuli siellä kävi joten ihan niin lämmin ei ollut kuin
mitä kuvista voisi luulla. Tehtiin ihan vain kaksi lyhyttä kieppiä ettei tulee
liian paljon uutta kerralla ja koska rullailu pitkästä aikaa särki kyllä
välittömästi omia kinttujani.

Päätettiin käydä katsomassa onko eräällä uimamontulla porukkaa jos Dio
vaikka sattuisi pääsemään uimaan. Eikä siellä ollut ketään! Kaunis, lämmin
sunnuntai ja Dio päästettiin heti irti.

Dion versio lasten laulusta:

"Katso kenguru loikkaa..." "Kun kepin nähnyt on se...."

"Katso kenguru loikkaa, tikkua jahdaten..."

"Katso kenguru loikkaa, rantaan pian palaten..."

Dion oppikoulu osa 2.
Outoon elementtiin ei saa sännätä päätä pahkaa, tai ainakin sen jälkeen, pitää vakavana syventyä tutkimaan roiske efektin lisäksi makua, ja tuntoa viiksikarvoissa sekä nenässä.

Esim, nro 1. työnnetään turpa veteen havaitaksemme millaista elementti todella on.
esim. nro 2. puhalletaan niin että tulee kuplia: saadaan selville miten monipuolisesti elementissä voidaan pitää hauskaa.Esim. nro 3. sukelletaan. Painetaan pää kokonaan veden alle jotta nähdään miten se vaikuttaa aisteihin. Totta vai tarua; Ihmisten kiljuminen läpäisee vettä.

Dio antoi rannalla myös lisää röyhistelyn aihetta;

koska ei pyrkinytkään kuopan jyrkänteen luokse,
mihin ilmestyi golfareita hetkeksi näkyviin ja seurasi kauniisti ihan irti,
käskystä autolle ja sisälle häkkiin.

Pihassa toki kiinnitin jo näön vuoksi pannan takaisin kaulaan
mutta hihna sai raahautua itsekseen perässä kun tulimme ovelle Oliivin kanssa.
Jolloin kumpikin kysyi

"etkö sinä ottanutkaan avaimia!!!"

Onneksi Oliivilla välähti että takaikkunahan on auki ja sen
hyttysverkko on vain tarranauhalla kiinni. Eli minä työnsin käteni verkon alitse
ja avasin takaoven lukosta. Pitääkin tämän jälkeen muistaa laittaa takaikkunakin
kiinni kun lähdetään, turhan helppoa on muuten meille murtautuminen :))