Rakkaat

Miten voikin sydän todella sulaa siihen, että nämä ovat niin rakkaita.

Herrat ovat edelleen kuin veljeksiä, niin sulassa sovussa leikitään ja eletään. Pientä nahistelua lukuunottamatta tietysti.

Dio, varsinainen mamman mussukka, pitää nykyään omistajaan jopa jonkinlaista kontaktia eikä vain viiletetä menemään. Herra käy välillä pukkasemassa jostain syystä tai pyörähtää lähellä et "onks sul kaikki okei? No, mä meen sit taas".
Hyvät on pojalla lihakset, korkealle hypätään kepin perässä.

Daxilla on enemmän massaa ja uroksen raamikkuutta mutta yllättävän notkeasti loikkii leikkiessään.

Meidän vanhempi luminen hurmurimme. Rakastaa käpertyä jalkoihin tai istua päälle, oikea iso nallukka :D