Kotiintullessa sitä aina hiukan jännittää että minkä näköiseen huusholliin sitä kotiutuu: onko huonekalut paikoillaan ja ennen kaikkea yhtenä kappaleena. Ja onko mitään purettu alkutekijöihinsä. Ihan vaan silkkaa uteliaisuuttaan tietty.
Melko tuoreessa muistissa on vielä Daxin harrastukset jotka eivät toki olleet kalliita (mm. kyniä, lämpömittareita, joulukuusenkoristeita ja lukuisia huonekasveja) mutta kieltämättä töistä tullessaan ei välttämättä se ihan kaikista mieluisin homma ole välitön siivoaminen.
Viime jouluna Dax toipui salaperäisestä kuumetaudistaan ja järjesti välipäivinä ensin omatoimiset kuusenriisujaiset:
Kuusihan oli pöytämallia ja entisten kiuaskivien tukemana maljakossa. Kuusi oli kaadettu, tahallaanko vai vahingossa, emme tule koskaan tietämään mutta koristeet olivat kokeneet kovimman kohtalon ja päätyneet silpuksi melko tasaisesti ympäri rivarikolmiota. Jopa sänkyyni.
Koskapa koristeiden jäljellä oleva silppu oli mahdotonta koota takaisin koristeiksi oli myös yhtä mahdotonta tietää oliko koristesilppua herran sisuksissa. Niinpä Dax nautti iltapalakseen tölkillisen tankoparsaa ja palanpainikkeeksi melkoisen hulauksen öljyä...
Seuraavana päivänä kakka oli kuin helminauhaa, kiitos tankoparsan. Mutta koristesilppua ei näkynyt. Onneksi.
Seuraavaksi Dax oli sitä mieltä että nyt alkaa olla aika järjestää loputkin joulun merkeistä pois kun ei noi ihmiset sitä ymmärrä ja levitti kaikki 8 hyasinttia multineen pitkin olohuonetta.
Tarkasti laskettiin kaikki hyasintin sipulit ne kun ovat myrkyllisiä ja alkoi jo sydäntä kylmäämään kun kahdeksan-nesta sipulista ei löytynyt murustakaan, mullat vain ja ruukku.Onneksi älysin kurkkia lopulta kauimmaiseen mahdolliseen nurkkaan mihin hyasintinsipulin oli mahdollista lennähtää leikkivän bokserin lapiokäpälistä ja siellähän se!
Ja juu, älyttiin siinä vaiheessa korjata ne sipulit pois.
Tänään pikkuherra Dio oli vain kantanut tuulikaapista yhden saappaan ja yhden talvikengän olohuoneeseen (miksi muuten koiranpennut järsivät parista aina vain toisen!?!?) muttei ollut nauttinut sisäisesti kumpaakaan.
Sen verran huushollissa kuitenkin tuoksahti pennunpissi että päätin ahkerana tyttönä uusia pissipaperit.
Esivalmisteluksi tietty takaovi auki ja rimaportti estämään pihallekulkua. Yritystä omatoimiulkoiluun Diolla kuitenkin oli ja hämmästys oli suuri kun edellisen yrityksen jälkeen ibana-bibana olikin kasvanut niin ettei mahtunutkaan enää portin rakosista!
No, pitäähän sitä jotain äksöniä järjestää kuitenkin ja niinpä minun kerätessäni käytettyjä pissipapereita kuistilla olevaan jätesäkkiin oli Dio löytänyt tuolin alla olevan hiekoitussangon ja vetänyt valehtelematta desin verran soraa sisuksiinsa ennenkuin huomasin. Perhana! Ja eikun sormet kiireesti ipanan kurkkuun ja sainkin sen oksentamaan läjän soraa ulos.
Annoin sitten ruokaa tilalle :)
Diollehan ostettiin ihan alkuaikojen muutamaa autoreissua (hakureissukin kun oli vajaat 200 km ja minun vanhemmil-leni Kotkaan yli 500 km) kangashäkki. Ja koskapa iloisesti kiemurtelevaa pikkupentua on paitsi hankalaa myös liikenneturvallisesti arveluttavaa irrallaan kuljettaa autossa ajateltiin että kangashäkki on mitä oivin väline tähän tarkoitukseen. Mitä se olikin.
Daxhan sinne ensin yritti mutta kuten kuvasta näkyy, ihan ei mahtunut.
Oltiin vain turhan optimistisia ipanan viihtymisen suhteen siellä häkissä yksinollessaan. Ei Dio lyhyttä aikaa ollut protestoinut kovinkaan voimakkaasti vaan asettui nukkumaan mutta se ensimmäinen työpäivä oli sitten liikaa. Niin Diolle kuin häkillekin ;)
Häkkiin oli ilmaantunut omistajan ruokatunnin ja minun kotiinpaluuni välisenä aikana pikkubokserin mentävä aukko päätyluukkuun. Ei voinut muuta kuin nauraa kun kotiintullessa hyvin hyvin uninen pikkubokseri kömpi makuuhuoneestani sängyn alta venytellen autuaasti keskenjääneiden unien jähmeennyttämiä jäseniään.Arvasinhan minä että häkille on ehkä kenties ihan pikkuisen käynyt huonosti ja olihan sille. Jälki oli kuvan mukaista.
Useampi kuin yksi meitä viisaampi on jälkikäteen hämmästellyt että mikä neronleimaus ylipäätään saa jättämään 9-viikkoisen bokserin kangashäkkiin yksinään.
Kangashäkkiin tehtiin loistava korjaus: ensin taideparsintana enimmät kasaan kumiverkosta, sitten sisäpuolelle rikkinäistä verkkoa jeesusteippiä, sitten ulkopuolelle kanaverkkoa ja kanaverkko kiinni taas jeesusteipillä. Kyllä tuli komee!!
Tuohon versioon sitä ei sittemmin enää valvomatta jätetty huolimatta kanaverkko-vahvistuksista. Rajansa meidänkin tyhmyydellä!
Jouluna Kotkassa sitten häkissä oloa opeteltiin matkimisen kautta: kun kerran isotkin pojat nukkuu häkissä niin minäkin...
Ja hyvin siellä herroille uni maittoikin! Daxhan on kerrasta yksi pysynyt kangashäkissä yrittämättäkään sieltä pois. Ja rakastaa sitä kai ihan aidosti: jos kangashäkin kokoaa olohuoneeseen niin sieltä se kuorsaus yöllä kuuluu vaikka pääsy on niin nahkasohvalle (sen lemppari muuten) ja jopa minun sänkyyni. Näyttelypaikalla kun sitä kokoaa niin se yrittää sinne jopa kattoluukusta ;)Tänään Dio otti ensiaskeleensa sivistyksen portailla ja käytiin oikein hihnalenkillä - reipas korttelin matka. Kyllä oli maailmassa hirvittävästi ihmeteltävää pienelle ipanalle!
Vastaan tuli ihmisiä joiden osan luo innolla yritettiin tutustumaan ja jotkut aiheuttivat jarrutusilmiön ja karvatkin vähän nousivat hännän päällä ja niskassa. Se miksi suhtautuminen näin vaihteli jäi mulle arvoitukseksi.
Lumikolaa lykkivä naapuri oli ihan kiva mutta kola oli selvästi epäilyttävä! Mutta siihenkin käytiin reippaasti tutustumassa.
Vastaan tuli ankarasti rähjäävä borderterrieri (?) Ikää kuulema 3 vuotta eikä vieläkään osaa käyttäytyä. Ihan pyöri kielenpäällä et oletko yrittänyt opettaa mutta hymyilin sitten vain kuin puuhevonen kuutamolla kun kuitenkin älysi pitää rähjärin niin ettei päässyt iholle asti.
Sauvakävelijät olivat ihan jees ja pyöräilijät myös.
Kyllä se siitä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti