Henkisesti rankan työpäivän jälkeen oli oikein sopivaa kokeilla oliko vajaat 2 viikkoa sitten tapahtunut sattumaa vai onko luupää-Dax viimein oppinut jotain.
Sen kynsienleikkuuhan on ollut varsinaista sirkusta koko sen iän kerrasta yksi alkaen. Koskaan en ole leikannut sitä verille. Ikinä se ei ole päässyt tilanteesta rimpuilemalla pois. On yritetty kaikki klassiset lapsenkasvatusmenetelmät: kiristys uhkailu ja lahjonta, ei apua. On yritetty hyvällä ja pahalla, ei apua.
Lopulta päädyttiin siihen että toinen pitelee ja toinen leikkaa - siis tyttären kanssa. Alkuun niin että minä pitelin kun oli ehkä vähän enemmän tekniikkaa ja auktoriteettia. Sitten kun mun läsnäololla alkoi koulutuksen myötä olla yhä enemmän auktoritettia siirtyi tyttö pitelijäksi. Lopulta lähinnä muodon vuoksi.
Silloin vajaat pari viikkoa sitten oli päivä ollut muutenkin niin persiillään että aattelin pilata loputkin yrittämällä yksin tytön jo mentyä nukkumaan leikata ne kynnet.
Hämmästys oli suunnaton kun se onnistui ilman taistelua! Yhden kerran vaisuhkosti yritti vastustaa mutta napakalla käskyllä alistui operaatioon. Ja sai tietty hirmu kehut ja namipalkaksi parasta mitä se tietää: kuivattua maharullaa.
Tänä iltana oli vähän samantapainen mieliala ja ajattelin kokeilla oliko viime kerta sattumaa. ei ollut: ihan yhtä hyvin onnistui kynnenleikkuu. Ja taas maharulla palkaksi.
Siitä alkaa tulla iso poika!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti