Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...

Käytiin tänään äitienpäivänä juoksuttamassa poikia ihan metsässä. Mielessä oli tuttu aukon reuna jonka oletin olevan jo sula - tulipahan käytyä tarkastamassa samalla maaston kunto jäljentekoa silmälläpitäen ;) Ja olihan se sula! Sammal oli ihanan pehmeää juosta ja maasto niin vaihtelevaa että Dio meni eteenpäin lähinnä rusakkona viilettäen.

Alkuun ottivat spurtteja aukonreunapolulla jossa kuvaajallakin riitti vielä valoa vauhtikuvien tarkennuksessa.

Mutta ei tarvinnut siirtyä paljoakaan metsän puolelle kun pilvinen tihkusadepäivä teki tehtävänsä ja suurin osa laukauksista oli epätarkkoja :\

Niin samankokoisina näkyivät pojat jo metsäkuvissa että kotiin tultua piti yrittää sovittaa poikia rinnakkain namia kerjäämään että kokoeron vähäisyys näkyisi.

Huomatkaa Dion upea takajalan näyttelyvenytys ;)

Eipä ole paljoa pojilla kokoeroa enää!! Honkkeli mikä honkkeli mutta korkeutta alkaa olla jo riittävästi.