torstai 31. tammikuuta 2008
Torstaina 31.1.2008
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
Keskiviikkona 30.1.2008
"Näyttelyura" aloitettiin mätsärissä harjoittelemalla. Tässä ollaan Tuurissa jossa tultiin sinisten ryhmän kolmanneksi.Tässä siis ikää huikeat 7,5 kk.
Kukkulan kingiä leikittiin jo 5-kuisena läheisessä vesitornin maastossaNivalaan muuton jälkeen aloitettiin määrätietoisempi treenaaminen. A-esteen tekniikkaa harjoiteltiin agilityn pikku-A:n kanssa Isompana käytiin ihan oikeissa näyttelyissä ja menestystäkin tuli: pokaalien kera sohvalla kotona ekan näyttelyn jälkeen:
Kesällä opeteltiin uimaan ja hyvin oppi! Jopa hyppäämällä uimaan menon jos rantapenger oli riittävän jyrkkä.
Kuivaksi ravistelu...lelu suussa tietenkin!
Kesäisin myös treenattiin taas lisää. Tottista, hakua, peltojälkeä ja metsäjälkeä
Väliin meni ihan koiratanssiksikin :)
tiistai 29. tammikuuta 2008
Tiistaina 29.1.2008
Tarkasti laskettiin kaikki hyasintin sipulit ne kun ovat myrkyllisiä ja alkoi jo sydäntä kylmäämään kun kahdeksan-nesta sipulista ei löytynyt murustakaan, mullat vain ja ruukku.
Häkkiin oli ilmaantunut omistajan ruokatunnin ja minun kotiinpaluuni välisenä aikana pikkubokserin mentävä aukko päätyluukkuun. Ei voinut muuta kuin nauraa kun kotiintullessa hyvin hyvin uninen pikkubokseri kömpi makuuhuoneestani sängyn alta venytellen autuaasti keskenjääneiden unien jähmeennyttämiä jäseniään.
maanantai 28. tammikuuta 2008
Maanantai 28.1.2008
Koirallinen uusiosinkku (tyttärensä ja tyttären koiran kanssa) pistää näkyville kuvia ja kuulumisia säännöllisen epäsäännöllisesti.
Se koira: Cocoon's Halifax Dax, s. 28.9.2005
Tyttären penska -lempinimeltään kuivan maan piraija - Najaf''s Hubba Bubba, kotoisammin Dio. Ikää vasta niukinnaukin 3 kk - s. 25.10.2007
Ikäeroa herroilla on ilmeisesti riittävästi: ei ole käynyt esimerkiksi niin että isompi olisi keksinyt sanomalehtien jälleen saapuessa sisustuselementiksi että "Jess, vihdoinkin älysivät palauttaa käyttööni sisävessan!!" Ja pienempi ottaa isommasta mallia - onneksi lähinnä hyvissä ja toivotuissa asioissa kuten "Ahaa, isot pojat pissii ulos!" "Ai, nää maharullat on syötäviä ja niitä syödään noin."
Isompi omaa enkelin kärsivällisyyden pikkuriiviön kanssa. Vaikka hampailla ei ole kokoa juuri mannaryyniä enempää saa niillä todella kipeää aikaiseksi ja Dax on kokenut jopa kivesnahkojen rei'ityksen... Huutaa pienemmän kyns...eiku hampaissa mutta kertaakaan ei ole kilahtanut. Ei edes silloin kun maukas hirvenluu lähti suoraan suusta härski-hartikaisen matkaan.
Peräkkäin mennään matot seinäryijyiksi matkalla muutellen kuin majakka ja perävaunu. Mutta kiljahdus POJAT saa aikaan vipinää. Isommalle laukati-laukati ja pienemmälle tipiti-tipiti-tipiti ja niin tullaan lujaa kutsujaa kohti.
Ja isompikin syö nykyään jopa vitamiininsa maksamakkaran sisällä sovinnolla: ei ehdi tutkia mitä siihen on kätketty kuten ennen vanhaan pudottamalla saatu makupala lattialle. Se kun päätyisi alta nanosekunnin ahneen pikkuriiviön suuhun minkä isompi varsin katkerana alkuun muutaman kerran totesi. Ja alkoi pitää varansa.
Kokoeroa on vielä.