Paljon onnea vaan :)

Tänään Dio täyttää 4kk. Mörkö vaihe on jo pikkuisen alkanut sillä kaikki koputukset ja muut oudot äänet haukutaan. Kukaan ei taatusti tunkeudu sisälle ilman että Dio juoksee hurrrjasti haukkuen ja säkä pystyssä kohti äänen lähdettä. Voi minun pientä, pelkää vaan tulee rohkeasti kohti....

Venynyt herra on kuin kirahvi, pelkkää kaulaa ja koipia. Vaan alkaapa pysyä isovelin tahdissa. Välistä tuntuu että nuoremmalla piisaa paremmin virtaa kujeiluun ja hullutteluun. Luottaa tuohon epeliin ei voi hetkeksikään sillä pienet bkserit ovat hyvin luovia mitä tulee tekemisen keksimiseen. Sanomalehti paperin syöminen mistä päästiin jo eroon, näyttää hiukan alkaneen uudelleen.

Onneksi sentään pissimisessä on menty eteenpäin. Alkaa pienen pojan aivoissa raksuttaa että "mami" ei tykkää matolle tai tyynylle pissimisestä mutta ulos kun pissii niin tulee paaaljooonnn kehuja. Kakkoja ei edelleenkään voi mitenkään tai missään tapauksessa tehdä pihalle. Vaan joskus sinnekin tulevat vahingossa.

Hampaita on tipahdellut suusta jo pari viikkoakin mutta ilmeisesti ne ovat tippuneet suoraan kurkusta alas sillä ainuttakaan ei ole löytynyt. Lähes joka päiväisessä hampaiden näyttämisessä on vain havaittu reikiä ja kasvavia, pysyviä hampaita.

Mutta onni ja autuus, Oliivin paitaan tarttui lauantaina parin riehuessa kuitenkin kulmahammas. Eikä muita sitten tarvita koiran vauvakirjaan.

Oikein luettu, sellaisiakin kirjoja on olemassa, sain sen joululahjaksi ja olen kuuliaisesti täyttänyt kyseistä opusta. Jotkut kohdat tuntuvat hiukan hassuilta mutta kirjoittajina on pari pikku koiran omistajaa, niin kai ne käyttäytyvätkin hiukan eri tavalla kuin isot koirat..... :)

Aterioinnissa on siirrytty 3 kertaa päivässä. Päivällä, iltapäivällä ja illalla. Aamuisin herralle on yleensä turha tarjota ruokaa, ei silloin syödä. Mutta annapas kun ilta koittaa, mitä pidemmälle ilta venyy sitä isomman annoksen herra vetelee napaansa kuin korjatakseen aamuisen paastoamisen. Jos ei muusta niin ruokahalusta huomaa kovimman kasvukauden alkaneen. Niin, ja melkoiset "kasvupatit" herralla on kyllä.

Muuten loistava koirapuisto on aukealla paikalla missä on kerrassaan hyytävä viima. Siksi nuorelle puetaan fleecehaalari yleensä päälle. Reippaan juoksemisen jälkeen Dio palelee yleensä kuin torakka mutta onneksi isovelin vieressä makaaminen lämmittää nopeasti. Edelleen pojilla on sunnuntaisin treffit mutiaisen kanssa ja Diokin alkaa pysyä isompiensa perässä, jolleivat nämä karkaa kauemmas vaan pyörivät siinä lähellä.

Pureminen on lopetettu ja vaihdettu innokkaaseen nykertelyyn sekä hamuamiseen. Sormien hamuiliminen on pikkuisesta hellyyden osoitus ja jos on oikein hyvä olo tahi innostutaan hillumaan niin nykerretään korvia. Nykerryksen voimakkuudessa on vielä parantamisen varaa sillä korvat ovat yllättävän herkät alueet. Jostain syystä poistan aina korvikset kun tulen töistä kotiin...

Meillä on ihan oma seremoniamme kun "mami" tulee töistä. Sillekin on omat rutinoituneet kuviot kun käyn päivällä pienen pissittämässä ja ruokkimassa ruokatunnilla. Mutta kun tullaan töistä kotiin niin pidetään sängyllä pikku tuhina ja vellonta tuokio. Dio menee valmiiksi sängylle istumaan ja odottaa rauhallisesti että korvikset päätyvät pöydälle.

Sitten vellotaan pientä bokseria ja Dio nykertää onnellisena mistä ikinä kiinni saakin. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut kiljaista sen merkiksi että herra on kuumentunut liikaa ja "purrut" niinkuin leikki tilanteissa. Eikä silloinkaan kyse ole ollut muuta kuin turhan tiukasta otteesta.

Tottelevaisuus koulutus on hyvällä alulla. Istuminen on hyvin varmaa, maahan meno on nopea ja varma mutta maassa pysymiseen ei tietysti vielä paljon löydy malttia. Tänään huomasi että "pyöriminen" eli Dio kiertää pientä ympyrää, on mennyt kaaliin sillä namia ei tarvinnut enää pyörittää nenän edessä. Vauhtia vain meinasi olla niin reippaasti että temppu vaatii tilaa ympärilleen.

Sitä taas ei meinaa Daxi suoda ollenkaan kun röyhkeästi yrittää tunkea makkara apajille. Sen tähden Dio oppikin tänään uuden tempun. Isovelin seistessä tyynesti paikoillaan opetin Diolle käskyä "ali" ja niin näppärästi Dio pujahti isovelin mahan alta. Näin sisätiloissa ja pennun koon huomioon ottaen en välittänyt kokeilla ylitystä, vaikka Oliivin sängyn korkeus on samaa luokkaa ;)

Dio on todella älykäs ja hoksaavainen koira ja mieluisimpana temppuna on edelleen takajaloilla seisominen. Ryömiminen sujuu myös hyvin kun vain makupala kulkee riittävän hitaasti edellä ettei yritetä oikaista kävelemisen kautta. Sivulle tuloa on myös harjoiteltu, samoin kuin seuraamista. Ikäisekseen osaa valtavan hyvin, tästä on hyvä ajan kanssa hioa. Taitaa käsissäni todella olla se kuuluisa "hiomaton timantti". Pitihän se arvata, kun kotikoiraa haki niin harrastuskoiran sai. Pitääkö tässä nyt opetella agilitya ja jäljestystä ;D

Koirapuistossa treffeillä 23.2.2008

Tänään ei ollut aurinkoa ja kuvaukseen - varsinkin kahden liukkaasti liikkuvan bokserin - oli ihan liian vähän valoa.

Mutta pitihän sitä edes yrittää!

Tällä kertaa treffit olivatkin ihan rotunaisen kanssa - n. 2-vuotias Asa-tyttö oli kaverina.

Ja kyllä nää kaks painoivatkin kuin reikäpäiset. Dax juoksi jopa kerran osittain päin agitelinettä...

Paljon on samaa näköä tässä pariskunnassa ja sukutauluja tutkittuani totesin että onhan niillä yhteinen isoisä!

Sunnuntaita 17.2. Oliven kameran linssin läpi

Koirapuistoreissulla paistoi aurinko!! Siis varmaan eka kerta tänä talvena kun sai säällisiä kuvia kolmikosta - tänään saivat nimen Good, Bad & Ugly, tarkemmin määrittelemättä kuka on kuka ;)

Jiiiiihaaaaa!!!

The Good, Bad & Ugly :)

HIPPA!!!

Ai ei vai, no ei sitte, ei sitte!!

Älä huuda mun korvaan!

Kivaa oli pojilla ja mutiaisella ja pojat olivatkin loppupäivän kohtuullisen rauhallisia. Vastapainoksi aamulle... Aletaan kyllä kumpikin epäillä että Dax on oppinut tietämään milloin on sunnuntai: sekä viime sunnuntaina että tänään se alkoi jo hyvissä ajoin, tuossa puolen päivän tietämillä, kitisemään toimettomuuttaan. Pissilläkin se pääsi käymään useamman ketrran ennenkuin tajusin että mua tässä kusetetaan. Sillä mitään muuta hätää ollut kuin että "mentäs jo koirapuistoon!"

Suloinen sunnuntai?

Mikään ei ole pojista niin kivaa kuin sunnuntai aamut. Naiset köllöttävät myöhään sängyssä kun ei tarvitse nousta töihin. Pojat vaihtelevat suvereenisti sängystä sänkyyn, sen jälkeen kun öisin erottava ovi on aamulla avattu. Välillä riehutaan Raen sängyssä:

Pikkupojan pissi kun alkaa turhan voimakkaasti tuoksua nenään yhdessä pienessä huoneessa jolloi sitä kuivaa heti.

Onneksi ei sentään aamupissiä tarvitse enää kuivata klo 5 aamulla vaan edistystä on tapahtunut, nykyään vasta klo 8 tehdään ensimmäiset pissit.

Joskus keritään jopa ulos asti. Onneksi jo kouluajat opettivat aamu-unista lännen nopeimmaksi pukeutujaksi.

Iloinen hännän paukutus alkaa välittömästi kun unisesti venyttelevä Dio livahtaa huoneesta ulos. Mikä onkaan pikkuisen bokserin taattu päämäärä?

No käydä herättämässä Oliivi, mieluiten hyppäämällä nukkujan naaman päälle. Näin tarkistetaan että nukkuja on vielä elossa, kivun voihkina on selvä merkki että voi mennä nukkumaan Oliivin jalkojen päälle.

Parhaimpina aamuina kaikki neljä ovat samassa huoneessa, katselemme poikien onnea kun voi rauhassa kiemurrella isossa sängyssä turvallisesti kun on kummallakin puolella ihminen valmiina pukkaamaan keskemmälle sänkyä jos meinaa pieni bokseri pudota.

Daxi rakastaa pikkuista veljeään. Vähän väliä pientä suukutellaan kuonoon kun on niin ihanaa että toinen on olemassa :))

Mitä sitä Raen sängyssä enää nukkumaan, johan siellä on maattu monta tuntia. Dax on samaa mieltä ja tänäkin aamuna meinasi kylkiluut murtua kun 40kg bokseria asettui keskelle selkää. Onneksi sentään nukuin mahallani sillä hetkellä. Toisin päin olisi ottanut vielä kipeämpää.....

Toki kun "mami" vaihtaa lakanat niin hommaan osallistutaan, mamin päinvastaisista kommenteista huolimatta. Puhtailla, itse tehdyillä lakanoilla onkin sitten pikku bokserin mukava naatiskella sunnuntaista :)

Muutamana sunnuntaina on ollut tapana lähteä koirapuistoon tapaamaan Daxin "tyttökaveria", Mutiaista. Tänään tuntui että Daxi erottaa viikonpäivät toisistaan. Fiksu poika.... Sellainen kitinä ja vinkuna kun alkoi klo 12 aikaan. Aamiainen oli syöty, pihalla oli käyty jo kahdesti ja jätkä vaan kitisee ja kitisee kuin pienet tenavat.

Ja voi sitä intoa kun otin pikku ipanan fleesihaalarin ja yritin taistella sen Dion päälle.... Diosta olisin vielä selvinnyt mutta kun Daxi pyöri siinä oikein urakalla ja sai Dionkin kiemurtelemaan :)

Koirapuistossa voi harrastaa monenlaista liikunnan iloa, voi juosta: haalari ei ole tippunut matkasta vaan kuva on ensimmäisestä reissusta kun oli lämpimämpää.

Halailla jälleennäkemisen riemusta: kyllä, bokserit rakastavat halailemista ja kaikenlaista muutakin lääppimistä ja ovat opettaneet mutiaisenkin tavoilleen. Kun on tottunut bokseriin niin paluuta ei ole ;D

Voi kuunnella toisen ihmeellisiä tarinoita:

Saa harrastaa aerobic tanssia kolmeen pekkaan: pienin osaa olla riittävän varovainen ettei jää isompiensa jalkoihin. Kotona on harjoiteltu väistämistä ahtaissa tiloissa.

Leikkiä boksereiden poskileikkiä. He eivät siis laula, ainoa ääni oli hampaiden loksuminen kun nappasivat kiinni pelkkää ilmaa. Mutiaisesta oli äärettömän hauskaa kun Dio kellahti nurin käskystä. Hienosti pikkuinen alistuu vieraalle vaikka isovelin suhteen onkin härski.

Niin, ja viherpeukaloksi paljastui sitten Dio. Herra saatiin itse teossa kiinni. Mutta kun ei auttanut kiellot ja en jaksanut töiden jälkeen aina alkaa imuroimaan nuorukaisen jälkiä, ei meillä siis ole enää olkkarin ikkunalaudalla kasveja.

Hienoisen uudelleen organisoinnin avulla kaikki kasvit ovat nyt ylemmillä ulottuvuuksilla ja isoäidiltä saadut kauniit pitsiliinat pääsivät esille komeroista. Nyt keskustellaankin siitä saako yli 50v vanhaa pitsiliinaa käyttää kutisevien hampaiden puruleluna.

Dio kävi eläinlääkärissä hakemassa toisetkin rokotukset. Niin kauniisti ja reippaasti pieni käyttäytyi että omistaja sai hävetä omaa käytöstään. Neulakammo on hiukan helpottanut, onneksi Diolla ei samanlaista ole, eläinlääkäri meinasi saada kitarisojenkin puhdistuksen kun toinen innokkaasti pyrki syliin.

Sivistyskäyntejä keskustaan jatketaan sillä autot meinaavat edelleen hiukan pelottaa pientä bokseria. Dio on paljon herkempi äänille kuin Daxi. Mutta kyllä se tästä karaistuu. Mörkö kausi vaan näyttää olevan aloillaan :)

Lambi-lammas koki pahan äkkikuoleman...

...kahden bokserin käsittelyssä. Suolistettu melko tehokaasti kuten lähes kaikki muutkin pehmolelut.

Mitä koiranpennut opettavat

1. Löytämään sisäiset voimavarasi.
Kun väsyneenä töiden jälkeen tulet kotiin ja haluat vain ottaa lasillisen viiniä ja kaatua sänkyyn, huomaat ikkunalautasi tyhjentyneen ja maton olevan täynnä multaa. Jostain löytyy kuitenkin voimavaroja siivota vielä nämäkin sotkut. Ja sitten lähteä vielä puolen tunnin lenkille opettelemaan että pyöriä ei jahdata. Tai mitään muutakaan.

2. Katsomaan mihin astut.
Tunne kun lämmin, tai ei niin lämmin, pissi imeytyy sukan läpi on kokemus jota pyrkii välttelemään. Terävät lelut ja muut korostavat kokemusta.

3. Käyttämään nenääsi.

Jollet ajoissa huomaa kakkaa se saattaa
A) joutua haudatuksi
B) tulla syödyksi
C) levitetyksi housuillesi ja ympäri huushollia.

4. Epäilemään hiljaisuutta.
Jos hiljaisuus kestää liian kauan menet varmistamaan että:
A) paras kenkäsi ei ole tuhoutumassa
B) lelun sisukset eivät ole muuttumassa koiran sisuksiin C) koira on elossa
D) Mitään luvatonta ei pureskella.

5. Olemaan kiitollinen pienistä asioista.
A) sehän näyttää enkeliltä nukkuessaan
B) ruokakuppi syötiin tyhjäksi
C) lämpöisestä kehosta vieressä. tai edes samassa huoneessa.
D) iloisesta vastaanotosta kun tulet väsyneenä töistä
E) täydestä huomiosta kun pidät makkaraa kädessä

6. Huomaamaan maallisen tavaran turhuus.
A) kasvit, korkokengät, kaukosäätimet, verhot, kirjat, matot, puutarhan kukat.
Ihan hyvin selviää vaikka ne olisivat palasina. Tai ostamalla uutta tilalle.
B) Nahkasohvat, televisio, kännykkä, tietokone, isoisän tekemä kaappikello, cd-soitin. No, ihan turhia olivat, kyllähän ilmankin oppii pärjäämään.
C) Seinät, auto, lattiat, höyhentyynyt, vesipatja. Siivoamisessa on melkoinen työ mutta voihan ne paikata. Melkein uudenveroiseksi, vai mitä?

7. Säästämään rahaa.
Ei kannata ostaa mitään lateksi lelua kaupasta. Kestää hädin tuskin puoli tuntia.

8.Käyttämään mielikuvitusta
A) Vanhasta vaatteesta saa hyvän lelun kun sen kietoo solmuun. Mieluiten umpisolmuun.
B) Miten sijoitetaan huonekalut niin ettei johtoja pääse pureskelemaan.
C) Minne kaikkialle lelun voi piilottaa ettei sitä heti löydä. Kumpikin saa piilottaa lelut.
D) Täyttämään namipallo kun pienellä on tylsää
E) kuinka estetään hyökkäykset: imurin, mopin, korvien kimppuun.
F) Miten saadaan koira oksentamaan: desi soraa, korvakoru, kumilelu, nahkahanska, sukka, silkkinauha, auton avaimet.

9. Kuinka hillitään itsensä
A) Hokemalla: en tapa koiraa, en tapa koiraa. Syy on minun, syy on minun, syy on minun
B) Hengittämällä syvään nenän kautta
C) Lyömällä huonekaluja, mieluiten pehmeitä
D) kiljumalla kurkku suorana

Tämän jälkeen sitä on MELKEIN valmis hankkimaan lapsia. Ne kun ovat 10 kertaa vaikeampia!!!

Torstaina 7.2.2008

Diolla on ikäisekseen pikkuisen "leuhkat eväät" ;)

Hiivin eilen illalla katsomaan nukkuvatko Dio ja omistajansa kun on niin hiljaista. Eteisessä oli niin pimeää että kun varovasti etukumarassa kurkkasin oviaukosta, ei Dio tunnistanut minua vaan piti vähintäänkin mörkönä. Nousi jalat jäykkänä pystyyn sängyllä ja murisi kumeasti niskakarvat pystyssä :D

En viitsinyt pennun kohdalla kokeilla kuinka pitkälle pokka piisaa vaan annoin ääninäytteen jolloin häntä alkoi vipattaa.

Siisteyskasvatus jatkuu sitkeästi. Töistä tultuani otin kiireesti penskan hihnaan ja vein ulos. Aikani kierreltyäni teki pissit ja mentiin sisälle.
Eikä mennyt viittä minuuttia kun tehtiin kakat - tarkasti paperille....

Kai se vielä joskus ;)

Pojat kävivät ulkoilemassa toistensa ja minä kameran kanssa ennen sinne vuosikokoukseen lähtöä: "JIIIIIIHAAAAAA!!!!!!"

Vanha jalkapallonrauska löytyi taas ja siitähän sopi mukamas taistella - ihan niinkuin pienemmällä olis mitään toivoa saada isompaa kiinni. Paitsi kun isompi jarruttaa ihan sitä varten ;)

Kokoero alkaa kutistua ja hämähäkkivaihe lähestyä ;)

Lopulta molemmat alkoivat olla ihan sen näköisiä että "sanotaanko me sulle mihin saat sen kameras tunkea, sanotaanko!?!?"

4.2. Tuholaiset

Kannattaako jättää kaksi bokseria irti viikonlopun jälkeen 7h. kannattaako? No ei todellakaan kannata, jollei halua raskaan työpäivän jälkeen imuroida ja luututa koko olkkaria kasvien harvennuksen jälkeen.

Talous on nyt kolmea kasvia köyhempi. Anopinkieli luultavasti on riittävän sitkeä jatkaakseen elämäänsä. mutta rahapuuta armahdettiin ja nakattiin roskiin. ei siitä edellisen "latvonnan" jälkeen, jonka Dax suoritti kuukausi sitten, ollut paljon muuta kuin ranka jäljellä.

Sen verran fiksuja poikia herrat ovat olleet ettei lievästi myrkyllisiä kasveja ole syöty. Oksennuksia ei siis tarvinne tänä iltana siivota. Ruokakin maittoi nuoremmalle oikein hyvin. Tiedä siitä, kumpi homman aloitti, mutta kun Dax kävi juomassa vettä, niin kuppiin tuli huulista melkoinen määrä multaa. Dio tosin yritti myöhemmin jatkaa sisustusta.... :)

kuvista on siivottu raadot jo pois, kun ei heti tajunnut kaivaa kameraa esiin.

Niin, ja eteisen ovikin tuli pitkästä aikaa pestyä. Pissipapereita kun on eteisessä että herra oppisi mihin suuntaan pyritään kun hätä iskee. Kilttinä pikku poikana Dio oli tehnyt kakat eteisen sanomalehdille ja minnekäs ne pikku käpälät sitten sotkeutuivatkaan kun "mami" tuli tekoturkki päällä kotiin?

Onneksi sentään kynsien leikkuu alkaa sujua kauniisti ja eilen näytettiin hampaatkin ilman pureskelua. Mitään korvaamatonta tänään ei onneksi sentään tuhoutunut, esim. kaukosäädin tai pirtin penkit.

Nyt herrat purkavat ylimääräisiä ruuan tuomia energioita jylttäämällä joko sängyssä (silloin kun minä yritän lukea siinä), sängyn alla tai vain laukkaamalla lelu suussa edes takaisin huushollia. Lelu on yleensä isommalla joka hyppää sitten Oliivin sänkyyn turviin kun pienempi ei sinne pääse. Kumpihan mahtaa yllättyä enemmän kun ipana viimein pystyy sinne hyppäämään....?

Myöhään lauantai-iltana 2.2.2008...

Tai oikeammin tämä on jo sunnuntain puolta...

Eipä sitten kuvata pokaalia. Kun se pokaali on kiertopalkinto ja edelleen viimevuotisen saajan hallussa. No, tulipa tehtyä kepeä 450 km reissu sitä hakemaan. Hippasen harmittaa.

Luvattiinhan se sitten toimittaa myöhemmin ja kuvia otettiin paikanpäällä lavastettuna ihan toisella pokaalilla. Jostain syystä kaikilla saman näköinen pokaali *virn*

Kuvia en jaksa enää yöllä muokata kun nelijalkaiset reissulaisetkin simahtivat jo yöpuulle. Josko sitten huomenna...

Muokkaan samalla reissua edeltävällä koirapuistokeikalla otettuja kuvia.

Käytiin matkalla näyttämässä Dioa emälleen ja sen omistajalle. Poika oli reipas ja esiintyi edukseen kuten myös vuosikokouspaikalla.

Perjantaina 1.2.2008

Leikattiin sitten ipanankin kynnet illalla. Alettiin ennakoida hyvissä ajoin mahdollisia ongelmia ja hoidetaan tilanne kahdestaan niin ettei epäselvyyttä pääse tulemaan siitä leikataanko ne vai ei. Ja että leikkuun jälkeen on kivaa ja saa namin.

Ekalla kerralla kun näin tehtiin (vajaa kaksi viikkoa sitten) oli taistelu melkoinen. Viime kerralla (vajaa viikko sitten) taistelua oli jo huomattavasti vähemmän.

Tänä iltana ei yhtään!! Yhden kerran yritti etutassua nykäistä pois ja muun ajan makoili täysin rauhallisena paikallaan.

Ja sai maharullan palkaksi joka tietysti oli mieleen.

Aamulla saadaan nukkua rauhassa (jos saadaan) kun kummallakin on vapaapäivä. Iltapäivällä lähdetään ajelemaan kohti Vaasaa. Siellä on alaosaston vuosikokous jossa Dax palkitaan Vuoden Näyttelykoirana. Pitää sitten huomenna kuvata pokaali ;)