Autohullu koira?

Miksi kaikki "hui", jutut tapahtuu aina kun omistaja on poissa?

Siis aina kun Oliivin koira(t) on

a) saanut epilepsiakohtauksen (edellinen koira, selvisi siitä)
b) ravistanut kaulaimen irti valtatien vieressä (antoi kiinni, IHME)

c) syönyt kumilelun (lukuisten oksetus yritysten jälkeen oksensi itse 2vk myöh. perk. elukka)

Niin minä olen ollut paikalla ja joutunut hermoilemaan että selviääkö koira hengissä. Eiköhän tänään kun lähdin töihin, mamin kiltti pikku mussukka päättänyt järjestää Oliiville lisää harmaita hiuksia;

Koirahan ymmärtää tasan tarkkaan koska lähdetään ulos pissille, kauppaan tai muuten vain lähdetään autolla jonnekin. Merkithän nyt on ihmisellekin aika selvät. Etsitään autonavaimet joiden piti olla takin taskussa, kiskotaan takki niskaan ja yritetään pysyä pystyssä kenkiä laittaessa. Sillä kuten kaikki varmasti tietävät bokserit ovat aktiivisia koiria joiden TÄYTYY OSALLISTUA niin kenkien laittamiseen kuin vessassa käymiseen.

Meillähän ei siis voi käydä suihkussa niin että ovi jää vain raolleen. Ovi on pakko laittaa kiinni tai sitten saa itsensä lisäksi kuivata pari koiraakin. Jostain syystä meillä ei koskaan ole ollut ongelmia koirien kylvettämisen kanssa.....

Dio 9vk opettelee isoveljen esimerkistä juomapaikat, suihku on loppujen lopuksi vaan iso juomakuppi:

mutta asiaan:

Oliivi meinasi lähteä töihin ja käytti pojat ensin pissillä. Dio ensin tietysti ja kun oli lähdössä Daxin kanssa ulos niin nuorempi tuumasi että "minuahan ei tänne yksin jätetä koko päiväksi, mä tuun mukaan" ja livisti väkisin jalkojen välistä ulos.
(Yleensä hyvinkasvatettu koiranihan EI tee tälläistä. Olemme harjoitelleet ettei oven avaaminen tarkoita sitä että koirat saavat tulla myös.)

Ja minnekäs aloitteleva pikku karkurimme juoksikaan? Suoraan Oliivin auton luokse, seisomaan siihen kohtaa mistä ovi aukeaa "sika osastolle" eli autohäkkiin. Eikä puhettakaan että olisi totellut luokse tuloa tai lähtenyt viilettämään jonnekin. Autoon vain olisi pitänyt päästä....

Oliivi ei järkevästi lähtenyt kohti karkuria vaan kävi hakemassa makkaraa sisältä ja alkoi antaa niitä näyttävästi Daxille. Johan tultiin luokse ripi rapi ja makkaraa seurattiin sisälle asti kauniisti. Että se on niiiiin ikävää kun koira inhoaa häkkiin ja autoon menoa......

Mutta, koulutus rintamalla on muuten tapahtunut edistystä (luoksetuloa pitänee alkaa tosissaan harjoitella...), klikkeri koulutuksen avulla Dio on oppinut antamaan tassua ja peruuttamaan. Näitähän ei siis vielä osata mutta alkeet on hallussa, nyt kun saisi avata nyrkin niin että käpälä laskettaisiin avoimelle kädelle. Peruuttaminen tosin onnistuu jo hyvin käsimerkistä, pitää vain liittää siihen käsky.

On muuten aika mielenkiintoista yrittää kouluttaa yhtä aikaa kahta koiraa jotka häiritsevät toisiaan tallomalla toistensa päälle. Uusien temppujen opettaminen Diolle on melkein mahdotonta ellei Daxia komenna pois tieltä. Dio sen sijaan osaa (?) antaa tilaa kun hetkeksi keskityn vain Daxiin. Syy lienee siinä että Daxille makupalat eivät ole niin tärkeitä vaan huomio....

Diohan nyt syö mitä vain; lehdet, kasvit,sora, sahanpuru, multa, sanomalehdet....

kuvassa on kengän mukana tullut lehti, kiva pikku aarre mun alati nälkäiselle lapselleni. Joka ei siis syö 4kertaa enemmän päivässä kuin isoveljensä, eihän nyt toki

Kaverukset vauhdissa koirapuistossa

Nyt on pienimmäiselläkin jo kokoa niin paljon ettei jää vallan isompien jalkoihin - vauhtia ei noilla kirahvinkoivilla saa vielä pärjäämiseen asti mutta yritystä ei puutu!

Aika ajoin jopa näyttäisi pysyvän vauhdissa kuten ylläoleva antaa ymmärtää.

Lumentuojafirman kuskilla on vain aidan suhteen tapahtunut lievä tähtäysvirhe ja aitaa on kaatunut melkoiselta matkalta. Ja joka ikinen ruttuturpa kävi katsomassa myös ulkopuolelta että miltäs se juoksumaasto sieltäpäin katsottuna näyttää. Vain yksi piti päästää takaisin portista, muut älysivät tulla samaa reittiä takaisin kutsun kuultuaan ;)

Hyvin-hyvin harvinainen otos: pallo on Daxilla eikä leikkikamulla :D

Piisami, piisami puussa - eiku pallohan se olikin. Pallosta oli tulla nokkapokkaa kun kolme tavoittelijaa oli liikaa niin pistettiin pallo puuhun jäähtymään. Pienimmän kiinnostus loppui siihen. Isot hetken aikaa hyppivät kilpaa kohti männynlatvaa ja tulipa taas osoitettua että nainen on älykäs! Narttu sentään älyää yrittää puuta ravistamalla saada pallon alas, uros vain loiks-loiks-loikkii.

Mutta toisaalta: uros huomasi varsin pian homman toivottomaksi ja jätti nartun töihin ;) Ne miehet, ne miehet ;)

Dion rankka viikonloppu

Lauantaina;

Saimme vieraaksemme Dion isän omistajan. Tuliaisia sai tietysti koko poppoo, luut syötiin puolessa tunnissa ja lelusta hävisi sisälmykset illalla klo 21.28. Suhteellisen kestävä siis. Kuorilla leikitään vieläkin...

Poseerauskuvia piti tietysti ottaa kun kerrankin oli asiantuntia paikalla ja se vaadittava kolme henkilöä jotta koira saadaan asettumaan sinne päin. Eli yksi kuvaa, toinen pitelee hihna suorana koiraa ja yksi huutaa koiralle... siis luokseen, heiluttelee lelua tai jotain jotta koira olisi terävän näköinen.

Aika hyvä kuva tuli:

Naiset tietysti kilvan puhuivat koko ajan ja häiritsevästi liikkuivat välillä paikasta toiseen jolloin pieneltä jäi päikkärit väliin. Kyllä illalla sitten väsyttikin kun oli pitänyt esiintyä niin paljon ja yrittää tehdä vaikutusta :)

Sunnuntaina;

Käytiin Ylivieskassa mätsärissä esiintymässä eli haettiin elämän kokemusta tuollaisesta tilanteesta. Dio käyttäytyi todella hienosti niin nuoreksi koiraksi. Huolimatta siitä että emäntä oli ihan sekasin jännityksestä ja maneesi tosi kylmä.

Jo ilmoittautumisjonossa löytyi uusi sydänystävä jota haisteltiin innokkaasti. Onneksi edellä odotteli tuttu Asa joten Dioa ei hirvittänyt liikaa. Ei kyllä mitenkään havainnut että herralla on mörkövaihe, niin reipas se oli koko ajan.

Aluksi kyllä arasteli hirveetä meteliä ja väkimäärää, häntä ei ollut koipien välissä mutta pikkuisen karvat olivat pystyssä kun niin oli jännittävää. Pikku raukkahan ei ole koskaan nähnyt kolmea koiraa enempää kerralla. Sellaisesta ihmismäärästä puhumattakaan.

Alun jälkeen herral olikin sit häntä pystyssä koko ajan ja mä aloin tuntea itseni kiinni hirttäneeks levyksi kun koko ajan piti komentaa herraa istumaan jotta se lakkais pyörimästä ympäri ja ympäri ja ympäri kun oli niin paljon katsottavaa. Puru oli kyllä todella herkullista, se liitettiin välittömästi ruokalistalle ja koira paskantanee sitä varmaan viikon....

Eräs Leidi-tyttö (5kk myös, rotua en muista) jutteli meidän kanssa ja pari olisi ehdottomasti halunnut leikkiä, ymmärtämättömät omistajat vaan ei antaneet.... Ainakin Dio nautti seisoskelusta vaikka mulla hävis varpaista tunto, muista ruumiinosista puhumattakaan....

Dio taas tuntui viihtyvän ja se olikin pääasia.

Kehässä Dio antoi kopeloida hampaat ja pallit eikä väistäny tuomaria minkä kyllä arvasinkin. Suuresti olisin hämmästynyt jos olisi pyrkinyt moittimaan kosketteluja, kyllä sitä itse tulee vellottua melkoisesti. Vaikeampi oli estää herraa roiskaisemasta tuomarin syliin kuin estää karkaamasta pois :) Ilme kuvassa on kyllä tympääntynyt tuomari katsoo onko koira suora vai... poika kun hiukan kiemurteli innosta.

Saatiin sininen nauha ekalla kierroksessa, olin ihan ulalla vaikka olen Daxin takia tuota touhua joutunut paljonkin katselemaan. Meillä oli kuitenkin tosi hyvä tuomari joka opasti perusteellisesti ja halusi selvästi valmentaa tuleviin näyttelyihin.

Mun korvissa vaan oli jännityksen takia teknisiä häiriöitä eli en ymmärtänyt puoliakaan. Hätinä osasin kiskoa koiran samaan suuntaan kulkemaan kuin minne itse lähdin. Vasta kuvista katsoessa huomasin että kyllä Dio piti minua silmällä eikä katsellut koko ajan minne sattui :)

Dio parka tietysti ihan hämmennyksissä oudosta touhusta (mamin käytöksestä puhumattakaan), mutta tosi kauniisti meni jo sitten sinisten yhteiskehässä, eikä pyrkinyt istumaan koko ajan niinkuin alussa :D (en siis jännittänyt enää niin lujaa)

Sillä rundilla Diolle selvästi oli auennut et täs juostaan sit vaan tälleen ja pitää seistä, tylsää. Enks mä saa leikkii jonkun kans, pliis?

Mä jopa asettelin sen takajalat vahingossa oikein.... tai Dio ihan ite venytti pyrkiessään vierustoveria nuuhimaan :)

Kauniimmasta kierroksesta ei sitten tullut kuvia kun Daxia ja kameraa ei voi pidellä yhtä aikaa.

Mielessä kävi etukäteen että mahtaako herra aloittaa uhittelun jollekulle mutta ei käyttäytynyt missään vaiheessa agressiivisesti vaan haastoi leikkimään melkein kaikkia. Ainoa josta ei tykännyt oli jostain syystä yhteiskehässä oleva koira joka tuli perässä. mutta minkäänlaista murinaa ei tullut, elekieli vain kertoi ettei tuosta kaverista pidetä.

Yhdeltä "makkaralta" se tosin sai painokkaan kiellon lopettaa haistelu, mikä ei tietenkään mennyt perille vaan Dio kuvitteli sitä leikkimiseksi. Onneksi "makkara" siirtyi muihin maisemiin niin sain Dion rauhoittumaan. Tai no, rauhoittumaan ja rauhoittumaan...

Niin ja siellä oli aivan ihania lapsia Dion mielestä

(joiden äidit tunnisti siitä että ne kilju 'kysy lupa saako silittää' vähintään kolme kertaa yhteen soittoon jotta varmasti meni viesti perille)

jotka silitteli ja taputteli Dioa innoissaan ja kehu että "kiltti koira" :) Useat posket siis saivat purukuola kuorrutteen. Vanhempansa varmaan hyppivät riemusta...

Nyt iltasessa puruluut on vedetty poskeen ja oikeaa ruokaakin syöty vaihtelun vuoksi. Dio keskittyy lepäilemään rankan esiintymisen jälkeen vaikka vähän jaksoi ruuan jälkeen hillua isovelin kanssa. Ruokaa kuppiin tosin ilmestyi liian vähän jos Diolta kysytään, eihän kasvava koira tuommoisella määrällä jaksa mitään: