Maanantai 28.1.2008

Nyt sitä on siirrytty uuteen aluevaltaukseen ja tehty blogi ;)

Koirallinen uusiosinkku (tyttärensä ja tyttären koiran kanssa) pistää näkyville kuvia ja kuulumisia säännöllisen epäsäännöllisesti.

Se koira: Cocoon's Halifax Dax, s. 28.9.2005

Tyttären penska -lempinimeltään kuivan maan piraija - Najaf''s Hubba Bubba, kotoisammin Dio. Ikää vasta niukinnaukin 3 kk - s. 25.10.2007

Ikäeroa herroilla on ilmeisesti riittävästi: ei ole käynyt esimerkiksi niin että isompi olisi keksinyt sanomalehtien jälleen saapuessa sisustuselementiksi että "Jess, vihdoinkin älysivät palauttaa käyttööni sisävessan!!" Ja pienempi ottaa isommasta mallia - onneksi lähinnä hyvissä ja toivotuissa asioissa kuten "Ahaa, isot pojat pissii ulos!" "Ai, nää maharullat on syötäviä ja niitä syödään noin."

Isompi omaa enkelin kärsivällisyyden pikkuriiviön kanssa. Vaikka hampailla ei ole kokoa juuri mannaryyniä enempää saa niillä todella kipeää aikaiseksi ja Dax on kokenut jopa kivesnahkojen rei'ityksen... Huutaa pienemmän kyns...eiku hampaissa mutta kertaakaan ei ole kilahtanut. Ei edes silloin kun maukas hirvenluu lähti suoraan suusta härski-hartikaisen matkaan.

Peräkkäin mennään matot seinäryijyiksi matkalla muutellen kuin majakka ja perävaunu. Mutta kiljahdus POJAT saa aikaan vipinää. Isommalle laukati-laukati ja pienemmälle tipiti-tipiti-tipiti ja niin tullaan lujaa kutsujaa kohti.

Ja isompikin syö nykyään jopa vitamiininsa maksamakkaran sisällä sovinnolla: ei ehdi tutkia mitä siihen on kätketty kuten ennen vanhaan pudottamalla saatu makupala lattialle. Se kun päätyisi alta nanosekunnin ahneen pikkuriiviön suuhun minkä isompi varsin katkerana alkuun muutaman kerran totesi. Ja alkoi pitää varansa.

Kokoeroa on vielä.