tiistai 15. huhtikuuta 2008

Autohullu koira?

Miksi kaikki "hui", jutut tapahtuu aina kun omistaja on poissa?

Siis aina kun Oliivin koira(t) on
a) saanut epilepsiakohtauksen (edellinen koira, selvisi siitä)
b) ravistanut kaulaimen irti valtatien vieressä (antoi kiinni, IHME)
c) syönyt kumilelun (lukuisten oksetus yritysten jälkeen oksensi itse 2vk myöh. perk. elukka)

Niin minä olen ollut paikalla ja joutunut hermoilemaan että selviääkö koira hengissä. Eiköhän tänään kun lähdin töihin, mamin kiltti pikku mussukka päättänyt järjestää Oliiville lisää harmaita hiuksia;

Koirahan ymmärtää tasan tarkkaan koska lähdetään ulos pissille, kauppaan tai muuten vain lähdetään autolla jonnekin. Merkithän nyt on ihmisellekin aika selvät. Etsitään autonavaimet joiden piti olla takin taskussa, kiskotaan takki niskaan ja yritetään pysyä pystyssä kenkiä laittaessa. Sillä kuten kaikki varmasti tietävät bokserit ovat aktiivisia koiria joiden TÄYTYY OSALLISTUA niin kenkien laittamiseen kuin vessassa käymiseen.
Meillähän ei siis voi käydä suihkussa niin että ovi jää vain raolleen. Ovi on pakko laittaa kiinni tai sitten saa itsensä lisäksi kuivata pari koiraakin. Jostain syystä meillä ei koskaan ole ollut ongelmia koirien kylvettämisen kanssa.....

Dio 9vk opettelee isoveljen esimerkistä juomapaikat, suihku on loppujen lopuksi vaan iso juomakuppi:

mutta asiaan:
Oliivi meinasi lähteä töihin ja käytti pojat ensin pissillä. Dio ensin tietysti ja kun oli lähdössä Daxin kanssa ulos niin nuorempi tuumasi että "minuahan ei tänne yksin jätetä koko päiväksi, mä tuun mukaan" ja livisti väkisin jalkojen välistä ulos.
(Yleensä hyvinkasvatettu koiranihan EI tee tälläistä. Olemme harjoitelleet ettei oven avaaminen tarkoita sitä että koirat saavat tulla myös.)

Ja minnekäs aloitteleva pikku karkurimme juoksikaan? Suoraan Oliivin auton luokse, seisomaan siihen kohtaa mistä ovi aukeaa "sika osastolle" eli autohäkkiin. Eikä puhettakaan että olisi totellut luokse tuloa tai lähtenyt viilettämään jonnekin. Autoon vain olisi pitänyt päästä....

Oliivi ei järkevästi lähtenyt kohti karkuria vaan kävi hakemassa makkaraa sisältä ja alkoi antaa niitä näyttävästi Daxille. Johan tultiin luokse ripi rapi ja makkaraa seurattiin sisälle asti kauniisti. Että se on niiiiin ikävää kun koira inhoaa häkkiin ja autoon menoa......

Mutta, koulutus rintamalla on muuten tapahtunut edistystä (luoksetuloa pitänee alkaa tosissaan harjoitella...), klikkeri koulutuksen avulla Dio on oppinut antamaan tassua ja peruuttamaan. Näitähän ei siis vielä osata mutta alkeet on hallussa, nyt kun saisi avata nyrkin niin että käpälä laskettaisiin avoimelle kädelle. Peruuttaminen tosin onnistuu jo hyvin käsimerkistä, pitää vain liittää siihen käsky.

On muuten aika mielenkiintoista yrittää kouluttaa yhtä aikaa kahta koiraa jotka häiritsevät toisiaan tallomalla toistensa päälle. Uusien temppujen opettaminen Diolle on melkein mahdotonta ellei Daxia komenna pois tieltä. Dio sen sijaan osaa (?) antaa tilaa kun hetkeksi keskityn vain Daxiin. Syy lienee siinä että Daxille makupalat eivät ole niin tärkeitä vaan huomio....
Diohan nyt syö mitä vain; lehdet, kasvit,sora, sahanpuru, multa, sanomalehdet....
kuvassa on kengän mukana tullut lehti, kiva pikku aarre mun alati nälkäiselle lapselleni. Joka ei siis syö 4kertaa enemmän päivässä kuin isoveljensä, eihän nyt toki


Ei kommentteja: