Dax nautti kahlailemisesta ja keppien etsimisestä. Isosta koirasta on ihanaa käyttää voimaansa juostessa.
Vielä oli sulia lätäköitäkin.
Dio ei voinut ymmärtää kengistä ja lumesta lähtevää ääntä. Poika oli niin pieni viimeksi kun oli talvi että moni asia on ilmeisesti unohtunut."Mikä kumma ääni?"
"Mitä kummaa se nyt tekee?"
"Juokse sinä koira kun tuo taivas on niin tumma", "lätäkössä käpälät kastuu.."
Diohan on kielimiehiä
Draamakuninkaan näytökset jatkuvat. Tänään Dio hyppäsi sohvalle, katsoi Daxin päälle ja inahti kivusta mukamas. Häntä heilui koko ajan ketaleella. Mutta koska temppu ilmeisesti tuottaa jotain tyydytystä niin sitä testataan näköjään aina välillä. Täytyy myöntää, menin kyllä lääppimään herraa kun se on niin huvittavan näköistä näyttelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti