Paljon onnea vaan :)

Tänään Dio täyttää 4kk. Mörkö vaihe on jo pikkuisen alkanut sillä kaikki koputukset ja muut oudot äänet haukutaan. Kukaan ei taatusti tunkeudu sisälle ilman että Dio juoksee hurrrjasti haukkuen ja säkä pystyssä kohti äänen lähdettä. Voi minun pientä, pelkää vaan tulee rohkeasti kohti....

Venynyt herra on kuin kirahvi, pelkkää kaulaa ja koipia. Vaan alkaapa pysyä isovelin tahdissa. Välistä tuntuu että nuoremmalla piisaa paremmin virtaa kujeiluun ja hullutteluun. Luottaa tuohon epeliin ei voi hetkeksikään sillä pienet bkserit ovat hyvin luovia mitä tulee tekemisen keksimiseen. Sanomalehti paperin syöminen mistä päästiin jo eroon, näyttää hiukan alkaneen uudelleen.

Onneksi sentään pissimisessä on menty eteenpäin. Alkaa pienen pojan aivoissa raksuttaa että "mami" ei tykkää matolle tai tyynylle pissimisestä mutta ulos kun pissii niin tulee paaaljooonnn kehuja. Kakkoja ei edelleenkään voi mitenkään tai missään tapauksessa tehdä pihalle. Vaan joskus sinnekin tulevat vahingossa.

Hampaita on tipahdellut suusta jo pari viikkoakin mutta ilmeisesti ne ovat tippuneet suoraan kurkusta alas sillä ainuttakaan ei ole löytynyt. Lähes joka päiväisessä hampaiden näyttämisessä on vain havaittu reikiä ja kasvavia, pysyviä hampaita.

Mutta onni ja autuus, Oliivin paitaan tarttui lauantaina parin riehuessa kuitenkin kulmahammas. Eikä muita sitten tarvita koiran vauvakirjaan.

Oikein luettu, sellaisiakin kirjoja on olemassa, sain sen joululahjaksi ja olen kuuliaisesti täyttänyt kyseistä opusta. Jotkut kohdat tuntuvat hiukan hassuilta mutta kirjoittajina on pari pikku koiran omistajaa, niin kai ne käyttäytyvätkin hiukan eri tavalla kuin isot koirat..... :)

Aterioinnissa on siirrytty 3 kertaa päivässä. Päivällä, iltapäivällä ja illalla. Aamuisin herralle on yleensä turha tarjota ruokaa, ei silloin syödä. Mutta annapas kun ilta koittaa, mitä pidemmälle ilta venyy sitä isomman annoksen herra vetelee napaansa kuin korjatakseen aamuisen paastoamisen. Jos ei muusta niin ruokahalusta huomaa kovimman kasvukauden alkaneen. Niin, ja melkoiset "kasvupatit" herralla on kyllä.

Muuten loistava koirapuisto on aukealla paikalla missä on kerrassaan hyytävä viima. Siksi nuorelle puetaan fleecehaalari yleensä päälle. Reippaan juoksemisen jälkeen Dio palelee yleensä kuin torakka mutta onneksi isovelin vieressä makaaminen lämmittää nopeasti. Edelleen pojilla on sunnuntaisin treffit mutiaisen kanssa ja Diokin alkaa pysyä isompiensa perässä, jolleivat nämä karkaa kauemmas vaan pyörivät siinä lähellä.

Pureminen on lopetettu ja vaihdettu innokkaaseen nykertelyyn sekä hamuamiseen. Sormien hamuiliminen on pikkuisesta hellyyden osoitus ja jos on oikein hyvä olo tahi innostutaan hillumaan niin nykerretään korvia. Nykerryksen voimakkuudessa on vielä parantamisen varaa sillä korvat ovat yllättävän herkät alueet. Jostain syystä poistan aina korvikset kun tulen töistä kotiin...

Meillä on ihan oma seremoniamme kun "mami" tulee töistä. Sillekin on omat rutinoituneet kuviot kun käyn päivällä pienen pissittämässä ja ruokkimassa ruokatunnilla. Mutta kun tullaan töistä kotiin niin pidetään sängyllä pikku tuhina ja vellonta tuokio. Dio menee valmiiksi sängylle istumaan ja odottaa rauhallisesti että korvikset päätyvät pöydälle.

Sitten vellotaan pientä bokseria ja Dio nykertää onnellisena mistä ikinä kiinni saakin. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut kiljaista sen merkiksi että herra on kuumentunut liikaa ja "purrut" niinkuin leikki tilanteissa. Eikä silloinkaan kyse ole ollut muuta kuin turhan tiukasta otteesta.

Tottelevaisuus koulutus on hyvällä alulla. Istuminen on hyvin varmaa, maahan meno on nopea ja varma mutta maassa pysymiseen ei tietysti vielä paljon löydy malttia. Tänään huomasi että "pyöriminen" eli Dio kiertää pientä ympyrää, on mennyt kaaliin sillä namia ei tarvinnut enää pyörittää nenän edessä. Vauhtia vain meinasi olla niin reippaasti että temppu vaatii tilaa ympärilleen.

Sitä taas ei meinaa Daxi suoda ollenkaan kun röyhkeästi yrittää tunkea makkara apajille. Sen tähden Dio oppikin tänään uuden tempun. Isovelin seistessä tyynesti paikoillaan opetin Diolle käskyä "ali" ja niin näppärästi Dio pujahti isovelin mahan alta. Näin sisätiloissa ja pennun koon huomioon ottaen en välittänyt kokeilla ylitystä, vaikka Oliivin sängyn korkeus on samaa luokkaa ;)

Dio on todella älykäs ja hoksaavainen koira ja mieluisimpana temppuna on edelleen takajaloilla seisominen. Ryömiminen sujuu myös hyvin kun vain makupala kulkee riittävän hitaasti edellä ettei yritetä oikaista kävelemisen kautta. Sivulle tuloa on myös harjoiteltu, samoin kuin seuraamista. Ikäisekseen osaa valtavan hyvin, tästä on hyvä ajan kanssa hioa. Taitaa käsissäni todella olla se kuuluisa "hiomaton timantti". Pitihän se arvata, kun kotikoiraa haki niin harrastuskoiran sai. Pitääkö tässä nyt opetella agilitya ja jäljestystä ;D